Vastuunpakoilua vai ajattelemattomuutta?

Verkkopalveluista tulee jatkuvasti siistimpiä. Ne vastaavat onnistuneesti päätelaiden kasvavaan kirjoon. Hittituotteita syydetään markkinoille päivittäin. Kaikissa on linkitykset sosiaaliseen mediaan ja käyttöliittymä, joka on puhdasta herkullisuutta. Verkkopalveluiden hyvään toimintaan ja käyttäjien kokemukseen panostetaan nyt oli kysymyksessä yritys- tai kuluttaja-asiakkaat.

Usein tuotteiden omistajat tilaavat työt ohjelmistokehityksen asiantuntijoilta ja testauksestakin huolehditaan jo. Lähdetään soitellen sotaan.

Verkkopalveluiden rakentamiseen jää kuitenkin lähes aina musta aukko. Tapahtumahorisontin takana on jotain, mistä kukaan ei tiedä tuon taivaallista.

Verkkopalveluiden ei-toiminnalliset alueet, kuten tietoturva ja suorituskyky ovat keskeisessä roolissa onnistuvan verkkopalvelun rakentamisessa. Kuitenkin vastuu näiden toteutumisesta jää lähes poikkeuksetta harmaalle alueelle. Kysymys jää kiusallisesti leijumaan ilmaan harmaan sadepilven lailla aina, kun ulkopuolinen testauskumppani istuu mukaan ensimmäiseen palaveriin ja avaa suunsa.

Tilaaja vastaa siitä, että uusi palvelu täyttää liiketoiminnan vaatimukset. Kehittäjä vastaa siitä, että vaatimukset toteutuvat. Taustalle valitaan palveluntarjoaja, jota aina on käytetty. Kaikki luulevat olevansa tyytyväisiä.

Kuitenkin esimerkiksi palvelun vasteaikojen on todettu olevan yksi avaintekijä verkkoliiketoiminnan rahavirroissa:

Poikkeuksetta on kaikkien etu, että toteutettu palvelu toimii. Olitpa sitten missä tahansa roolissa, palveluntarjoajana, tilaajana, toimittajana tai testaajana, muista nostaa kissa pöydälle: Kuka vastaa?! Vastatkaa!