Opetuksia ala-asteelta
Kävin pikkupoikana koko ala-asteen idyllisessä keltaisessa puukoulussa. Koivuharjun koululla oli ihan oma keittiökin, missä Martta laittoi meille eväät ja jokaista luokkaa kävi sopiva kourallinen oppilaita. Rinnakkaisluokkien käsite oli vieras. Koulu on vieläkin olemassa, vaikka siellä näin kesäaikaan onkin aika hiljaista.
Ensimmäinen vieras kieli aloitettiin kolmosella. Englannin tunnit aloitettiin ihan perussanastosta ja keksimällä meille englanninkieliset nimet. Minä olin Andy. Kaverini Aki halusi ehdottomasti olla Jake, koska sattui olemaan suuri “Koira haudattuna” -sarjan fani.
Melko pian kaikkien kielten opetuksessa tulee vaihe kun aletaan harjoittelemaan puhumista kaverin kanssa. Käydään harjoituksen vuoksi vuoropuhelua, kuten minä ja Jake:
Hi. My name is Andy.
Hi Andy. I’m Jake.
Vuoropuheluista oppii paljon ja kaverilta voi saada myös hyvin vikkelästi palautetta.
Mutta ajatelkaapa, jos tuo harjoitus tehtäisiin, kuten nykyaikaisissa ohjelmistoprojekteissa? Kaveri koodaajana tekee muutoksen koodiin ja laittaa versionhallintaan. Minä testaajana otan kopin ja vastaan joskus viikon päästä, kun release on valmis. Vesiputousmallisessa kehityksessä voi mennä kuukausiakin. Kenelle sellaisesta on minkäänlaista hyötyä?
Nykyisin on aina kiire. Siksi vain luonteva tiivistahtinen vuoropuhelu kehityksen ja testauksen kesken tuottaa toivotut tulokset!
Vesiliukumäki- tai pulkkamäkimalli, keskustelun tärkeyttä voi tuskin korostaa liikaa. Ironista on, mutta ne kaikkein selvimmiltä tuntuvat asiat vaativat usein ne peruskysymykset. Jonkun täytyy avata suu ennen launchia.
Uskoisin että kirjaimellisesti samaa mieltä kanssani ovat NASAn ja Lockheed Martin insinöörit jotka hukkasivat kokonaisen satelliitin avaruuteen vuonna 1999. Syyksi paljastui kommunikaation puute siinä kaikkein perusteellisimmassa asiassa eli ”mitäs mittayksiköitä te muuten käytätte”.
http://en.wikipedia.org/wiki/Mars_Climate_Orbiter
Oma spekulaationi on se, että taatusti joku insinööri on jossain vaiheessa ihmetellyt lukemia tai jotain vastaavaa, mutta ei ole yksinkertaisesti kehdannut kysyä asiaa ääneen kun se on tasoltaan niin perus. Tästä syystä projekteissa täytyy olla aina paikalla testaajia jotka eivät arastele kysyä perusasioita kuten ”onko tämän tarkoitus olla käyttöliittymä?”.