Oivalluksellakin on hintansa
Jos kysymys ei ole uskomattomasta munkista, mäihästä tai tuurista, niin onnistumisilla on aina hintansa.
Hinta on mahdollista maksaa etukäteen ja silloin onnistuminen on ansaittu. Tai hinnan voi maksaa jälkikäteen ja silloin se tulee korkojen kanssa.
Asiaa on yksinkertaista ajatella vaikkapa hiihtoloman kunniaksi seuraavasti:
Kumpi tuntuu paremmalta? Tehdä lomamatka aurinkoiseen etelään talvella ja vaivalla säästetyillä rahoilla. Vai hoitaa homma Visaa vingauttamalla ja maksella visalaskua korkojen kera vielä kesänkin kynnyksellä?
Jos yrityksesi arvoissa komeilee joustavuus tai asiakaslähtöisyys, niin olisiko järkevää kysyä mitä hintaa me mainituista maksamme? Minkä uhrauksen olemme valmiita tekemään päivittäin esimerkiksi asiakaslähtöisyyden alttarilla?
Kovalla kunnolla on myös hintansa. Se on hikoilu. Aivan vastaavasti oivalluksia on vaikeaa ostaa, jos ei ensin ole valmis sietämään hämmennystä tai älyllistä ponnistelua.
Ohjelmistoprojektien onnistumisellakin on omansa. Usein on niin ylivoimaisen raskasta tunnustaa oman ohjelmistokehityksen epätäydellisyys. Vaikka istuttaisiin säännöllisesti retrospekteissä ja meditoitaisiin lootusasennossa.
Korkojen kanssa tulevan hinnan tunnistaa lopulta siitä, kun tavara osuu tuulettimeen.
Suosittelemme myös:
Entä jos rakastut vasaraan?
Minulla on kollega. Häntä kutsutaan Tohtoriksi ja syystäkin. Mitä testausautomaatioon tulee, niin mies on ratkaissut hämmästyttävällä...
Ilosanomaa on ihana jakaa
Ohjelmistoala kasvaa räjähdysmäisesti. Jos tutustumme ja uskomme edes osan edellisen vuoden ohjelmistoyrityskartoituksen (#softwaresurvey2015)...
Niin.. olen itse sanonut jo muutamaan otteeseen, että keskimääräinen ohjelmistoprojektin päivä kannattaa aloittaa myöntämällä ensin faktat. On kovin virkistävä ja reboottaava vaikutus kun sanotaan ääneen tai sitten omassa mielessään, että ”uusi päivä ja uudet virheet”.
Vaikkakin tämmöinen tunnustus sisältää väräyksen epäonnistumista, niin tunnustuksella on mitä positiivisin vaikutus tekemiseen. Nimittäin yllättäen ne vastaantulevat virheet – niin softassa kuin projektin vetämisessä – eivät tunnu enää raskailta, vaan paremminkin onnistumisilta, sillä nythän sinä taas uuden virheen löysit. Virhe joka on löydetty, tunnustettu ja dokumentoitu, niin eihän se edes ole enää virhe vaan taski joka vain odottaa suorittajaansa.
Virhe joka on piilossa tai sitä ei tunnusteta, niin sitä voi toden totta nimittää virheeksi.
Hitsi Ammattitestaaja! Sää oot aina niin mahdottoman positiivinen! 🙂
Positiivisuus kumpuaa negatiivisuudesta. Perinteisesti negatiiviseksi mielletyt asiat ovat toisinaan positiivisia kun asiaa oikein miettii.
Joskus sorrutaan jopa testauspiireissä siihen ajatusmalliin, että kun se bugi sieltä löytyy, niin ollaan ikään kuin pahoillaan ja saatetaan tokaista ”ai että kyllä se nyt on rikki, että voi sentään”.
Me tiedämme sen nyt 2015 täytenä faktana, että tämän hetkisellä tekniikalla tuotetut softat sisältävät kaikki virheitä määrän x. Siis ihan jokainen softa. Jopa Hello Horld on täynnä bugeja – esimerkiksi käytettävyysbugeja. Ikäihmiset ovat sitä mieltä, että Hello Worldin fontti on liian pieni eikä sitä näe kunnolla. Nuoremmat valittavat väreistä kun on niin tylsää ja parikymppiset sanovat, että eivät maksaisi tuosta softasta latiakaan kun se ei ole yhtään seksikäs.
Terävin kärki erotetaan muusta perusmassasta sillä, että kuka ne olennaiset virheet löytää ajoissa. Kaikkein karmein bugi on sellainen jota ei ole löydetty ja todellakaan tunnustettu saati dokumentoitu. Sellainen bugi iskee sun äässiin julkaisupäivänä ja pilaa karnevaalit.
Kun virhe löydetään softasta tai vaikkapas prosessista hyvissä ajoin, niin eihän sitä upeampaa asiaa edes ole! Jokaisen toimijan softassa se siellä pellin alla muhii nimittäin JÄTTIBUGI se on varma.
p.s. mistähän me edes juteltiin.. lähtikö mulla taas lapasesta tää jutska 🙂
Ammattitestaaja, jos lapasesta lähteminen tuottaa noin terävää tekstiä, niin kaada lisää bensaa kinttaisiin 🙂