Pelko on kallis kaveri testauksessa

Tarina on peräisin Marko Rytkösen kynästä. Marko on Vuoden Testaaja -äänestyksessä ehdokkaana. Äänestämään omaa suosikkiasi pääset TÄSTÄ

Joitain vuosia sitten johdin testausta yhdessä kansainvälisessä projektissa. Palvelu mitä me tehtiin oli täysin uusi, kuuminta hottia siihen aikaan. Tai niin me ainakin uskottiin. Odotin innolla, että sain uuden version testattavaksi. Pääsin vaikuttamaan tuotteeseen, toiseksi eniten tuotepäällikön jälkeen. Olinhan minä ja mun testitiimi ensimmäisiä oikeita käyttäjiä ja mulla siten aitiopaikka tuotteeseen. Ensimmäisenä maailmassa.

Testaus oli ulkoistettu ja minä johdin sitä. Minulla oli 10 hengen tiimi innokkaita testaajia Kiinassa. He olivat päässeet mukaan kansainväliseen projektiin tekemään tätä uutta coolia palvelua. Heidät oli valittu muiden ehdokkaiden joukosta. Vieläpä länsimaiselle asiakkaalle. Siihen aikaan se oli heille uutta ja ihmeellistä, ja tämä lisäsi intoa entisestään.

Valitettavasti testaajissa asui innokkuuden lisäksi myös pelko. Pelko epäonnistumisesta. Pelko rangaistuksesta. Tämä kävi ilmi kick-off palaverissa, kun yksi heistä kysyi kainosti:

Montako ignorattavaa bugia meistä jokainen voi raportoida, ennen kuin meitä rangaistaan?

Tämä pysäytti minut täysin. Se nostatti läjän muita kysymyksiä. Miten he voi testata, jos eivät uskalla raportoida löydöksiä? Kumpi voittaa, innostus vai pelko? Ja ennen kaikkea: mitä minä voin tehdä omalta osaltani, jotta pelko häviää? Sillä jos testaajalla on pelko raportoida löydöksiä, se olisi yhtä paha asia, jos kokki pelkäisi laittaa ruokaan mausteita. Tai postinkantaja pelkäisi laittaa lehden postilaatikkoon. He eivät pystyisi tekemään työtänsä niin hyvin ja tehokkaasti, kuin ilman pelkoa. Sama pätee testaamiseen. Löydösten raportointi testauksen stakeholdereille on kaiken aa sekä oo.

Onneksi sain käännettyä pelon pois ja kaikki meni lopulta hyvin. Aikaa se vei, koska he olivat edellisellä asiakkaalla saaneet rangaistuksia tästä samaisesta asiasta. Siksi olivat kysyneet tätä myös minulta. Testaustiimi osoitti hyvyytensä. Raportoivat paljon uusia ideoita ja bugeja. Myös bugeja, joita ignorattiin myöhemmin. Samalla managerit olivat tyytyväisiä, olivathan he tarjonneet minulle alun perin 20 testaajaa, mutta suostuin ottamaan ”vain” 10 (reilun kahden viikon neuvotteluiden jälkeen). Managereiden näkökulmasta saimme siis testattua puoleen hintaan. Ottivat tästä casesta oppeja muihin sen alueen projekteihin meidän työpaikalla.

Olen törmännyt urallani myös toisenlaiseen pelkoon. Pelkoon siitä mitä testaajalle käy, jos hän ei löydä kaikkia bugeja. Sinänsä hassu pelko, koska kuten kaikki tietää, testaajan on mahdotonta löytää kaikki mahdolliset bugit. Tässä tapauksessa testi päällikkö oli kysynyt alihankkijalta, miksi he eivät olleet löytäneet yhtä tiettyä bugia tuotteesta. Tämä kysyttiin tuotekehityksen aikana, eli tuote ei ollut vielä edes julki. Bugi ei siis ollut osunut ns. tuulettimeen vielä. Alihankkijan johtaja oli ratkaissut asian itsenäisesti ja vastasi seuraavasti.

Ongelma selvitetty. Kyseinen ihminen ei työskentele enää meillä.

Toisin sanoen, meidän hyvää tarkoittava kysymys, josta oli tarkoitus oppia testaamaan paremmin, seurasi irtisanominen. Tämä tapahtui maassa, jossa ei maksettu messeviä 18 kuukauden irtisanomispaketteja, mitä Suomessa oli silloin tapana jakaa.

Luottaisitko itse lääkäriisi, jolla on pelko tutkia potilasta ja tehdä diagnooseja? Lääkäriin, joka ei uskaltaisi katsoa kurkkuun, kun kerrot että kurkku on kipeä. Antaisitko hammaslääkärin, joka pelkäisi porata hampaita, hoitaa sinun hampaitasi?

Yllämainitut pelot ovat onneksi ääritapauksia, mutta olen kohdannut myös pienempiä pelkoja, jotka yhtälailla vaikuttavat testaajien työhön. Pidä siis huoli siitä, että myös testaajilla on työympäristö, jossa he voivat työskennellä ilman pelkoa. Ymmärrä samalla, että se mikä ei pelota sinua, voi pelottaa muita. Näin saat parempaa testausta ja tuotteestasi tulee todennäköisesti entistä parempi. Voit jopa säästää rahaakin samalla.

P.S. Marko on työskenellyt testauksen parissa yli 20 vuotta. Hän on ollut testaamassa sekä rakentamassa ja johtamassa testausta useissa erilaisissa projekteissa ja organisaatioissa. Viimeiset vuodet hän on toiminut sisäisten IT-osastojen test managerina, vastuualueenaan testauksen kehittäminen monitoimittaja ympäristössä, jossa applikaatioita on satoja ja tiimejä sekä alihankkijoita kymmeniä. Hän on ketterien lean-toimintatapojen innokas puolestapuhuja ja pyrkii rakentamaan testausta sisään tuotekehitysprosessiin ja kehittämään tätä kokonaisuutta yhdessä tiimin kanssa. Lisäksi hän on kiinnostonut ihmisten valmentamisesta ja johtamisesta.

Hän tekee yhä vapaaehtoistyötä FiSTB:ssä, jonka hallituksessa hän oli vuosina 2012-2017. Marko oli FiSTB Testing Assemblyn pääjärjestäjä vuosina 2015-2017 ja hän on yhä mukana järjestämässä tätä yhtä Suomen suurinta ja suosituinta testausseminaaria. Voit seurata Markon ajatuksia Twitterissä @_mry.