Mikä olikaan lämpöopin toinen periaate?
Muistan vieläkin, kun istuin fysiikan tunnilla yläasteella. Ulkona satoi vettä niin, että ikkunapelleissä rytisi. Opettajamme Anna-Liisa Eloranta oli ihan fiiliksissä, kun puhuttiin lämpöopista. Erityisesti mieleen paloi Termodynamiikan toinen laki. Suomeksi sanottuna se menee näin:
Kaikki ajautuu järjestyksestä kohti kaaosta.
Vihdoinkin nuori mies sai selityksen sille, miksi oma huone muistuttaa lähinnä luonnonkatastrofin runtelemaa rantatonttia. Huh. Luonnon laki. Tietysti. Nyt myöhemmin olen selittänyt itselleni vielä, että Murphyn laki taitaa tarkoittaa samaa asiaa
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen
Softaprojekteja tehdessä on helppoa todeta, miten usein asiat ajautuvat kaaokseen. Joskus ongelmien vyyhdit saattavat kasvaa vuoden toisensa perään ja lopulta kaataa koko pelin.
Jos entropiaan tai murphyyn uskoo, käy äkkiä ilmiselväksi, että:
- Sinun projektisi kaatuu kamalasti
- Elämäsi päättyy järkyttävän traagisesti ja lopulta
- Maailma tuhoutuu ja jäljelle jää vain pimeää.
Niin ei kuitenkaan ole käynyt. Vieläkään. Ehkä on olemassa syy, joka tekee töitä yötä päivää epäjärjestystä vastaan. Tämän voi testata vaikka menemällä metsään. Näkyykö siellä enemmän kuollutta vai kasvavaa kamaa?
Kävin viimeviikolla lounaalla ihanan Sami Söderblomin kanssa. Siinä ribsejä ja salaattia jauhaessa palattiin hetkeksi myös nuihin kouluaikoihin. Hetkellinen sivistyksen aalto huuhtoi ylitsemme oivalluksen muodossa.
Elämä ei ole taistelu todennäköisyyksiä vastaan. Se on peliä niistä käsin.
Omenapuu kukoistaa ja kantaa hedelmää hyvin hoidetussa puutarhassa. Rungon voi suojata jäniksen hampailta. Tuholaisia voi torjua tarvittaessa. Puuta on syytä latvoa keväisin, niin siitä tulee tuuheampi. Versoja taivutetaan vähän painoilla, niin sato kasvaa. Hyvällä hoidolla onnistumisen todennäköisyys kasvaa. Ja lopulta siitä tulee välttämätöntä.
Softasi kukoistaa ja kantaa hedelmää hyvin hoidetussa projektissa. Tiimin työrauhaa suojellaan. Huonoja ideoita karsitaan kättelyssä. Tuholaisia etsitään jatkuvasti ja ne poistetaan yksi kerrallaan. Työ itse ei taistele ihmisluontoa vastaan. Hyvällä hoidolla onnistumisen todennäköisyys kasvaa. Ja lopulta siitä tulee välttämätöntä.
Älä turhaan taistele epäjärjestystä vastaan. Haaskaat lopulta vain voimasi. Käy sen sijaan sissisotaan. Tutki luontoa ja keksi, miten voisit valjastaa ajan ja todennäköisyyden työhösi?
Oikein jännittävä ja filosofinen tarina elämästä 🙂
Itse sanoisin, että: ”Elämä on peli todennäköisyyksien kanssa”. Huomaatko eron? Eli tiedostetaan, että kyse on todellakin todennäköisyyksistä ja käytämme tätä universaalia lakia hyväksemme emmekä todellakaan ala taistelemaan sitä vastaan.
Me tiedämme varmuudella, että softa sisältää bugeja. Me voimme omalla toiminnallamme pienentää sitä todennäköisyyttä, että softa leviää kasaan julkaisupäivänä. Pieleen menemistä ei voi mitenkään estää kokonaan, sillä se tulee menemään pieleen aivan varmasti (Murphyn laki). Mutta todennäköisyyttä sille, että kuinka usein ja nopeasti pieleen meneminen tapahtuu, niin sitä me voidaan muokata.
Ja se kun menee pieleen harvoin, niin sitä nimitetään usein menestykseksi. En aio arastella laisinkaan kun totean, että softaprojektin menestyksen avaimet ovat testauksessa jonka avulla pieleen menemisen todennäköisyyttä voidaan pienentään.
Kiitos Ammattitestaaja! Huomasin eron niin terävästi, että oli pakko editoida tuo kohta uusiksi ❤️