Aina tulee jotain
Maanantaina oltiin pitkästä aikaa toimistolla koko porukka. Kukaan ei ollut reissun päällä. Teemu (nimi muutettu) istahti seuraamme tyylikäs testausaiheinen muki kourassaan “Tänään on hyvä päivä! Lounaaseen mennessä on to-do -lista tyhjänä! Hähä!“
Sitten soikin puhelin. “Taloustutkimuksesta hyvää päivää….” ja toisen kerran “Pekka Töpöhännän tukijoukoista hyvää päivää… Ihan muutaman minuutin jos saisin häiritä?“
Kahvi ehti väljähtyä kupissa ja sitten tuli posti. Kirjekuori oli levinnyt lajittelussa ja nippu lounasseteleitä oli hävinnyt Itellalla matkan varrella. Ei kun puhelin taas käteen ja selvittämään. Sama ralli jatkui kunnes Havahduin liikehdintään toimiston eteisessä.
Lounasaika! Nyt jo?!
Sama kuvio toistuu pelottavan usein. Pikkujuttu toisensa jälkeen muuttuu isoksi ongelmaksi.
Ohjelmistoprojekteissa on hirveän helppoa sanoa, mitkä testitulokset ovat vähäisiä. Sellaisia, että niihin ei tarvitsisi puuttua. “Tuo bugi on minor” -sanotaan. Useimmiten kokonaiskuva pääsee unohtumaan.
Visualisoi bugit tuotteesi perustoiminnon ympärille vaikka näin. Jos kuva alkaa muistuttaa kalanruotoa, olet liemessä!
Älä koskaan sorru vähättelemään ongelmia. Edes pieneltä vaikuttavia. Bugit pesivät porukalla ja voivat vaarantaa koko tuotteesi liiketoiminnan.
Tätä itse tolkutan jatkuvasti. Jos sinulla on kymmenenkin minor-bugia, niitä kannattaa ajatella yhtenä majorina. Jokainen bugi on vaivan arvoinen!
Naulan kantaan Heidi!
Lisäksi minor bugien parvi ei alussa näytä niin vakavalta, mutta kun niitä on kertynyt puoli vuotta, niin ongelman korjaaminen voi olla jo mahdotonta. Ne villiintyvät helposti.
Jos ne bugit vaikuttaa kokonaisarkkitehtuuriin niin sitten red flags up. Jos ne taas on pikselivirheitä niin who cares. Ne joutaa fiksata viimesessä sprintissä. Error managerin hommia analysoida nämä ja antaa vakavuusarvio. Vaikea homma mutta melkein koko alan tärkein positio. Ja jopa testausta aliarvostetumpi.
Höpöhöpö. Jos pikselivirhe vaarantaa liiketoiminnan, niin silloin se on iso issue 🙂
Minusta on vanhanaikaista ajatella, että testaaja on apina joka raportoi kaiken ja jonkun toisen tehtävä on arvioida löydösten laatua. Jokaisen tulisi ymmärtää projektissa kuin projektissa, mikä juuri nyt on olennaista.
Jos nyt hieman kärjistetään 🙂
Näissä bugeissa hauskinta on se että Bugi_Major testauksen alkuvaiheessa otetaan vakavasti, majorina. Taputellaan olkapäähän, hyvä löytö, kaikilla riittää virtaa. Jos löydät saman bugin hieman ennen deadline -päivää, silloin ei taputella olkapäähän. Koodaaja on jo siinä vaiheessa tukka täynnä kaikenlaisia vikoja ja projektipäällikkö tuijottaa vaan bugin statusta ”enää ei saisi tulla majoreita” -asenteella. Sakoille ei mennä. Majorit monesti puhutaan minoreiksi ja näihin minoreihin ei koskaan palata, ei korjata. Minorit korjataan vasta sitten jos asiakas ne löytää. Venäläinen ruletti -meininki.
Tuohon bugien löytymiseen pätee varmaan sama kuin esimerkiksi Buranan popsimiseen. Annokset alle 1600mg (tai jotain) lienee hoitavia ja auttaa päänsärkyyn ja laskee kuumetta jne. Liian suuret annokset liian pitkään alkavatkin sitten käydä vaaraksi. Aluksi pientä verenvuotoa vatsalaukussa ja lopulta kohtalokkaat seuraukset… Tässä lienee seuraavan blogin aihe pian kasassa 🙂