Ammattilaisen energia
Jo aiemmin työssään uupumuksen kokenut nainen muisti jälleen, että uni on tärkein. Hän lähti parantamaan uudestaan iltarutiinejaan, jotta saisi levättyä yöt.
Nainen oli antanut itsestään tavallista enemmän työssään, hän kävi edustamassa yritystä Sveitsissä ja tunsi matkan jälkeen jälleen uupumuksen merkkejä. Tällä kertaa nainen havahtui pohtimaan: haluanko uupua yhä uudestaan vai otanko itselleni aikaa levolle ja uudistumiselle, jotta jaksan taas jatkaa?
Unirytmi löytyi työmatkan jälkeen taas pikaisesti ja nainen tunsi virkistyneensä. Työpäivät sujuivat osittain pienessä usvassa ja hän tiesi, ettei anna itsestään parastaan. Työnantajalle voisin osoittaa olevani energisempi, jotta voisin edetä urallani, nainen ajatteli. Hän ryhtyi tarkkailemaan työpäivien kulkua ja ryhtyi pitämään taukoja, jolloin hän käveli hieman, haukkasi raitista ilmaa ja joi vettä. Työt hän jätti tauon ajaksi työpöydälle ja keskittyi kaupungilla kävellessään siihen mitä näki ja tunsi. Ilma oli raikas ja pieni tuulenvire tuntui kasvoilla. Kauempaa kuului lasten ääniä ja lähellä työmaan koneiden paukkumista. Jalkojen alla tuntui märkä asfaltti ja pienet lätäköt, jotka hieman räiskyivät hänen kävellessään niiden läpi. Hetken aikaa nainen tunsi olevansa vapaa.
Pian nainen huomasi, että oli työpäivän jälkeen virkeämpi kuin aiemmin. Hän jaksoi työpäivän läpi hyvällä energialla ja työpäivän jälkeen oli virtaa lähteä urheilemaan.
Rutiinit muuttuvat kun on vahva motivaatio muuttaa tilanne toiseksi ja oppii tunnistamaan miten rutiini sujuu tällä hetkellä ja pohtii millaiseksi sen haluaa muuttaa. Sen jälkeen kyse on asian muistamisesta yhä uudestaan ja uudestaan. Energiaasi ammattilaisena voit aina vaikuttaa.
Tämäpäs juttu sattui sopivasti, sillä vain hetki sitten katkaisin oman työpäivänäni moottorisahalla. Eli olen tässä tekemässä viimeisiä työpäiviä etänä ennen kesälomille lähtöä ja kieltämättä jo tuntuu siltä, että ei jaksaisi lomia enää odottaa yhtään. Pidin siis noin kahden kahvitauon mittaisen ulkoiluhetken pihallani täällä landella ja katkaisin moottorisahalla hieman korkeaksi jääneen kannontumpin joka piinasi sivusilmääni aina kun ohi menin.
Voin kertoa, että siinä samalla kun kannontumppi tasottui, niin en ajatellut hetkeen oikeastaan yhtään mitään. Tunnelmaa voi verrata siihen kun joskus pääsee meditaatiossa ns. huipulle eli todellakin onnistuu olemaan hetken ajattelematta yhtään mitään. Sitä tavallaan elää hetken tilassa jossa aika ei kulu.
Palasin tumpin tasoitusreissultani uutena miehenä ja kun taas istuin koneen ääreen katsomaan tilannetta, niin eipäs tuntunut ollenkaan hullummalta ja intouduin lukemaan Ohjelmistotestaus.fi blogia 🙂