Huono laatu maksaa joka päivä
Jos softakehitystä ja laatua ei voi mitata rahalla, niin millä sitten?
Oletetaan että sinulla on softatuote ja yksi 10 hengen softankehitystiimi. Tuote pitää päivittää uuteen versioon neljä kertaa vuodessa ja päivitysten asentaminen asiakkaille on hoiduttava mutkattomasti.
Jokainen virheestä johtuva myöhästyminen toimituksen valmistumisessa viivästyttää koko projektia 3 päivää. Se vaatii koko tuotekehitystiimin työpanoksen. Maltillisella 50 euron tuntihinnalla viivästys kustantaa 11000,-/laaki. Lisäksi se myöhästyttää seuraavan tuotekehityssyklin aloitusta ja pakottaa asennustiimin pyörittelemään peukaloitaan. Ja taksamittari raksuttaa.
Jokainen vakava asiakasreklamaatio työllistää tuotetukeasi 2 tuntia, tuotekehitystä ja testausta fiksien muodossa 3 päivää. Hinta 1200,-/laaki. Lisäksi se vaikuttaa negatiivisesti yrityksesi imagoon!
Jokainen uusi asiakas, joka takuuaikana valittaa toimituksesta, työllistää asennustiimiäsi 5 päivää lisää. Hinta 1900,-/laaki.
Esimerkiksi 15 tarpeetonta asiakasreklamaatiota vuodessa, 3 virheestä johtuvaa myöhästymistä ja 4 uuden asiakkaan reklamaatiota takuuaikana kustantavat vuodessa yhteensä 58600,-
Järkevästi rakennettu testaus maksaa itsensä aina takaisin.
Kun tuon asian muuttaa tuolleen riihikuivaksi hilloksi, niin oikein puistatti itselläkin nuo summat. Joskus se totuus puistattaa.
Loppuasiakkaan suorittama testaus josta testiraportti tulee kaiken huipuksi reklamaation muodossa, on se kaikkein kallein testauksen muoto. Lisäksi kysyn, että onko kenellään edes varaa ottaa sosiaalisen median aikakaudella kontolleen vittuuntunutta asiakasta?
Naulan kantaan! Tuota loppuasiakkaan suorittamaa kokonaisvaltaista testauspuristusta tässä ei edes otettu huomioon. Kun reklamaatiolista on pitkä, niin se jos mikä tulee kalliiksi.
Tuota heittämääsi ajatusta sosiaalisesta mediasta ja internetin luonteesta yleensäkin on pureskeltu viime vuoden puolella tässä tekstissä:
http://ohjelmistotestaus.fi/2010/11/laatu-maine-ja-sosiaalinen-media/
Myös päivän Dilbert käsittelee aihetta 🙂
http://dilbert.com/strips/comic/2011-02-03/
Hah 😀
Kieltämättä tuo tuntuu olevan aivan arkipäivää ainakin suuremmissa yritysten välisissä järjestelmätoimituksissa. Johtuuko tuo ongelma ostajan epäpätevyydestä vai toimittajan heikosta moraalista? Henkiöihin ja rooleihin katsomatta vika on minusta siinä, että yritysten välisen bisneksen pelisäännöt ovat aika takaperioisia. Speksataan ja luetaan speksiä kuin piru raamattua eikä ketään kiinosta oikeasti toimivan softan tekeminen.
Minä kuitenkin väittäisin, että kuluttajabisneksessä vastaavan tempun tekijä ei pitkälle pötki. Siinä kärsii maine ja kuluttajat alkavat välttämään tuollaisia tuotteita.