Mistä oikein puhumme, jos puhumme laadusta?

Laatu on virheellisesti luotu käsite! Yrityksestä määritellä laatu koituu vain lisää kärsimystä maailmaan. Kun puhumme siitä, yritämme tarjota toisillemme ainoastaan omia mielipiteitämme. Kun mittaamme sitä, mittaamme oikeastaan itse rakentamiamme mittareita, ovathan ne meille tärkeitä. Kun määrittelemme sen kriteereitä, määrittelemme todellisuudessa jotain sellaista, mitä ei voi sanoin tai numeroin määritellä. Se on matematiikkaa, joka mallintaa kaikessa hyödyttömässä kauneudessaan vain omia sääntöjään tai fysiikkaa, joka jääräpäisesti olettaa asioita niin pitkään, että lopulta löytää ne.

MITÄ? Miksi allekirjoittanut esittää näin hävyttömiä väitteitä, jotka julistavat avoimen sodan kaiken maailman elämää ylevöittäviä (lue: vaikeuttavia) standardeja ja jopa luonnonlakeja vastaan? Tämähän on pyhäinhäväistys! Tervaa ja höyheniä heti paikalla kehään! Kirjoittaja joutaisi jalkapuuhun!

In human intercourse the tragedy begins,

not when there is a misunderstanding about words,

but when silence is not understood.

H.D. Thoreaun (1817-1862) sanoissa kaikuu syvä viisaus. En uskalla väittää, että ymmärtäisin täydellisesti tuota viisautta, mutta uskallan esittää siitä mielipiteen. Sellaisen, joka saattaa muuttua heti sen jälkeen, kun tämä teksti on kirjoitettu. Elämä on ihanaa, kun saa kääntää takkia silloin kuin huvittaa!

Kaiken kirkkain ydin löytyy sieltä,

mistä emme koskaan puhu.

Se nousee esiin sieltä, mitä emme koskaan määrittele. Mitä enemmän määrittelemme, sitä enemmän rakastumme ja kaikkihan me tiedämme, että rakastuminen on sokeaa. Emme pysty näkemään metsää, koska se on niin täynnä puita! Emme näe miltä kappaleet oikeasti näyttävät, koska maailma on niin perhanan täynnä valoa! Emme pysty kuulemaan hiljaisuutta, koska olemme niin rakastuneita omaan ääneemme! Puhuminenhan on tosiasiassa niiden hupia, ketkä eivät osaa kuunnella. Ehkäpä todellinen rakkaus onkin rakastumisen sokeudesta paranemista…

Mistä oikein puhumme, kun puhumme keskenämme? Mitä mielipiteemme todellisuudessa ovat? Minkä jätämme vaille huomiota, kun epävarmuudesta kumpuavan pelkotilamme ajamana päätämme mielipiteidemme olevan faktoja? Mitä oikein suojelemme, kun taistelemme noiden faktojen puolesta?

Mielipide on kokemus arvosta jollekin sellaiselle,

kenellä on merkitystä.

P.S. Koska kaikessa kokemuksessa on kysymys viitekehyksestä, testausalan markkinoinnin blogina lukijoilla on hiljainen velvollisuus korvata tekstistä haluamansa kohdat sanalla laatu, jota käytän keppihevosena luomaan ihastuttavan viitekehyksen yhteiselle illuusiollemme.