Tag: Suomi

Jos kenenkään viisari ei värähdä sun työtulosten äärellä, niin onko niillä väliä? Jos kukaan ei halua muuttaa ajatteluaan tai toimintaansa sun työtulosten pohjalta, onko niillä oikeasti arvoa?

Jotta päästään tilanteeseen, jossa asiakas on valmis muuttamaan ajatteluaan testaustuluokset nähtyään, niin testaajaa pitää kiinnostaa se, mikä kiinnostaa asiakasta. Eli ennen aloittamista, testaajan tulee sisäänhengittää riittävästi taustatietoa siitä, mitkä tulokset ovat arvokkaita juuri nyt ja mitkä taustatiedot ovat välttämättömiä, jotta tulokset ovat timanttisia ja hyödyllisiä.

Mietipä hetki. Millon sulla on ollut testaajana riittävästi taustainformaatioita ja mistä olet sitä kerännyt? Kokemuksen syvällä rintaäänellä me Provella olemme huomanneet, että hyvä keino on pyytää käyttäjämanuaali tai markkinointimateriaalia. Eli siis tieto siitä, mitä asiakkaalle luvataan.

Näin testaaja pystyy hankkimaan tietoa testauksen tueksi sekä perustelemaan omat havaintonsa pätevästi asiakaskokemukseen pohjautuen. Vai miltä kuulostaa: raportoidaan asiakkaan kokemukset ensimmäiseltä viideltä minuutilta. Eli siis brutaalisti paljastetaan se, mikä on asiakkaan ensikosketus laitteeseen tai softaan.

Tiedonkeruuta voi helpottaa myös listojen avulla ja meidän briljantti kollegamme Jaakko Sakaranaho onkin kehittänyt sulle mielenkiintoisen konseptin, RAASTO. Tsekkaa videolta tämä elämää helpottava keksintö!

Pst! Paras Testauskurssi on saanut jatko-osan. Liity mukaan ilmaiseksi: https://testauskoulutus.fi/aamuqaqa/
Saat viikottain meiliisi videomateriaalia laadunvarmistuksesta ja testauksesta – ilman spämmiä!

Muutaman viikon blogihiljaisuuden jälkeen ajattelin kirjoittaa hiljaisuuden merkityksestä. Hiljaisuudessa voi tapahtua paljon kauniita asioita, ja se antaa pienelle ihmiselle tilaa hengittää vapaammin. Ihmismielellä on kuitenkin voimakas taipumus täyttää hiljaisuus usein ylimääräisellä ja tahdonvarattomalla ajattelutyöllä. Kun mieli yhdistelee asioita ja täyttää tyhjää tilaa omilla merkityksillään, syntyy väistämättä paljon väärinymmärryksiä. Kutsun tuota tilaa leikkisästi takavaara-alueeksi, ihan kuin kevyellä kertasingolla ammuttaessa! Sitä ei muuten kannata tehdä suljetussa tilassa. Suuri ajattelija Henry David Thoreau on todennut aiheeseen liittyen seuraavasti:

“In human relationships, the tragedy begins, not when there is a misunderstanding about words, but when silence is not understood.”

Hiljaisuus antaa tilaa henkilökohtaiselle päättelylle. Kun suljetussa tilassa ampuu singolla, tai softaprojektin suljetulla temmellyskentällä hiljaisuus täytetään henkilökohtaisella päättelyllä, syntyy väistämättä vaaratilanteita. Otetaan esimerkkinä vaikkapas testausraportti! Raportin elinkaari on käytännössä tarina muodottomuudesta kohti muotoa, ja se on karkeasti jaettuna seuraavanlainen:

1. Testauksen tavoite kirkastetaan
2. Testaus valmistellaan
3. Testaus suoritetaan ja bugit raportoidaan
4. Tulokset koostetaan testausraporttiin
5. Raportti lähetetään projektin tärkeille henkilöille
6. Syntyy tyhjiö, jota voidaan kutsua myös testausraportin takavaara-alueeksi

Testausraportin lähettämisen jälkeen projektin tärkeät henkilöt avaavat testausraportin, lukevat ne osat siitä mitä ehtivät (jos ehtivät) ja täyttävät loput omilla ajatuksillaan ja johtopäätöksillään. Toisin sanoen testausraportin takavaara-alueella on liikettä. Syntyy isoja riskejä väärinymmärryksistä ja puutteellisten tietojen hyödyntämisestä. Raportin kirjoittamisen jälkeen testaajan kannattaakin kysyä itseltään tärkeitä kysymyksiä: Mitä olennaista raportissa on jäänyt kirjoittamatta? Onko raportin pääviesti kiteytetty muotoon, jonka voi ymmärtää vain yhdellä (ja oikealla) tavalla? Onko raportissa puutteita, jotka saattavat luoda hedelmällistä kasvualustaa huhupuheille? Johtaako raportin liiallinen monimutkaisuus lukijaansa harhaan? Mitä muuta? Mieti kolmeen kertaan, ennen kuin jaat raporttia kenellekään! Sen jälkeenkin, takavaara-alue on edelleen olemassa.

Älä anna testausraportin lukijoille tilaa henkilökohtaiseen päättelyyn ennen kuin olet varmistanut, että he ovat ymmärtäneet raportin pääviestin siten kuin Sinä haluat sen heidän ymmärtävän.

Muistatko elokuvan Uuno Turhapuro armeijan leivissä? Siinä Uuno kirjoittaa kirjoituskoneella tekstiä puhtaaksi harvinaisen nopealla kaksisormijärjestelmällä. Päätä huimaavasta vauhdista huolimatta Vääpeli tulee viereen huutamaan: ”Eikö se alokas osaa kirjoittaa nopeammin?”. Samalla Uunon sormet sen kun kiihdyttävät vauhtia, vaikka kyllä Uunokin sen tiesi: virheiden määrä kasvaa, kun tahti kiihtyy.

Sama pätee testaukseen. Vauhtia voi toki aina kiristää: softamuutoksen voi testata päivässä 2 laitteen sijasta 20:llä, mutta miten se vaikuttaa testaustuloksiin?

Testaajat kohtaavat paljon aikaan liittyviä kysymyksiä: Kuinka kauan kestää? Voitko antaa työmääräarvion? Ehditkö testata päivässä? Ammattitaitoinen testaaja kysyy myös itse: Kuinka paljon aikaa on käytettävissä? Testaajaa on se asiantuntija, joka tietää mitä käytettävissä olevassa ajassa on viisasta tehdä, jotta saadaan tuloksia.

Testaustyö on paljon muutakin kuin puhdasta testausta. Aikaa kuluu yllättävän paljon muihinkin työvaiheisiin, mutta mitkä nämä kolme vaihetta ovat? Vastaus löytyy videolta!

Pst! Paras Testauskurssi on saanut jatko-osan. Liity mukaan ilmaiseksi: https://testauskoulutus.fi/aamuqaqa/
Saat viikottain meiliisi videomateriaalia laadunvarmistuksesta ja testauksesta – ilman spämmiä!

Testaus kannattaa aina aloittaa loppu mielessä. Testaajan täytyykin selvittää, millaista lopputulosta testaustyöstä haetaan. Ei ole kovinkaan tavatonta, että testaaja ryntää ajamaan testejä heti uuden softan käsiinsä saatuaan. Tottakai jotain tuloksia saadaan aikaiseksi, mutta ovatko ne niitä tuloksia, joista ohjelmistoprojektille on eniten hyötyä?

Ennen töihin ryhtymistä on siis syytä kysyä muutama kysymys. Mitä muutoksia ohjelmistoon on tullut? Mitä tietoa haluamme testauksen tuottavan? Millä alustoilla tämä tulisi ensisijaisesti toimia? Onko tiedossa jotain erityisiä huolenaiheita? Näillä saattaa päästä jo alkuun. Testaus on kahden työlajin summa. Ne ovat tarkistaminen ja saalistaminen. Mutta mitä nämä termit käytännössä tarkoittavat? Tsekkaa videolta:

Pst! Paras Testauskurssi on saanut jatko-osan. Liity mukaan ilmaiseksi: https://testauskoulutus.fi/aamuqaqa/
Saat viikottain meiliisi videomateriaalia laadunvarmistuksesta ja testauksesta – ilman spämmiä!

Simon Sinek on hieno mies! Me Provella tykkäämme kovin usein käyttää herran suitsuttamaa kultaisen ympyrän sääntöä. Sen sijaan, että asioita lähestyisi suomalaisen perusinsinöörin tavoin kysymyksistä “Mitä?” ja “Miten?”, samalla unohtaen täydellisesti kysymyksen “Miksi?”, kultainen ympyrä kääntääkin koko suunnan päinvastaiseksi. Ennen kuin lähdetään tekemään mitään, kannattaa kysyä miksi tehdään, ja vasta sen jälkeen keskitytään tekemisen tapoihin ja käytäntöön. Tämä pätee mihin tahansa testaukseen.

Jos emme tiedä miksi teemme testausta, testaustulokset eivät yksinkertaisesti voi osua maaliin.

Tästä kaikesta voimaantuneina me Proven Perffiparonit kirjoitimme auki perffitestauksen lyhyen oppimäärän, hyödyntäen kultaisen ympyrän ajatusta. Lähdimme liikkeelle puhtaista perusasioista:

1. Miksi? No siksi kun se on vaan niin järjettömän siistiä, kun osaa kyykyttää verkkopalveluita niin että konesalit savuaa.
2. Miten? Todella hyvältä näyttäen. Koska me vaan ollaan.
3. Mitä? Eka skriptataan, sitten ajetaan ihan p*rkeleesti kuormaa. That’s it! Heleppoa ku heinänteko.

Perffiparonien työpöydällä luovuus puhkeaa kukkaan. Sinekin setä tarkoitti juuri tätä! Pidimme kolmen tunnin palaverin kultaisen ympyrän soveltamisesta perffitestaukseen, ja kun ylläolevaa listaa tuijottaa, aika oli selkeästi oikein käytetty. Näin sitä tehdään bisnestä! Tähän tarvitsee lyödä enää hintalappu päälle, niin asia on selvä. Kuvasimme aiheeseen liittyen myös videon. Ei hätää, se on kovin lyhyt, koska johtajien aika on katoava luonnonvara. Erityisesti toimituksen johtajien. (Sen lisäksi, että olemme komeita ja mukavia, olemme myös huomaavaisia.)

Loputkin Perffiparonien videoista löytyy Testauslabramme Youtube-kanavalta, ja lisää on tulossa! Ei muutako subscribeä kehiin!

Mikä yhdistää vuonna 2012 ilmestynyttä dokumenttielokuvaa tokiolaisesta sushiravintolasta ja asiantuntijatyötä, kuten softatestausta?

85-vuotiaan sushi-gurun kokkaus ja tämä blogisarja molemmat kattavat asiantuntijatyön samat kolme osa-aluetta.

Kaikki lähtee tarvikkeiden hankkimisesta, raaka-aineiden ja menetelmien valinnasta sekä huolellisesta pohjatyöstä. Toinen osa-alue on timanttinen ammattitaito, oli se sitten riisipallon asiantunteva pyörittely tai nopeat ja hyvät testaustulokset. Usein viimeinen, mutta ehdottoman ratkaiseva osa jää testauspuolella vähälle huomiolle. Työn tulosten tarjoilusta riippuu paitsi softaprojektin seuraavat askeleet, myös testaajan ammattimaine.

Koko tämä asiantuntijatyön ketju kannattaa hallita. Jos nimittäin syötät prosessin alkupäässä sisään schaissea, ei putkesta voi tulla ulos ruusukimppua. Katso videolta kattava selitys asiantuntijuuden kolmesta osa-alueesta.

Pst! Pysythän kuulolla, sillä lisää on tulossa!

Pst! Paras Testauskurssi on saanut jatko-osan. Liity mukaan ilmaiseksi: https://testauskoulutus.fi/aamuqaqa/
Saat viikottain meiliisi videomateriaalia laadunvarmistuksesta ja testauksesta – ilman spämmiä!

“Wuhu! Löysin bugin!” kaikuu toimiston käytävillä. Testaajan lapsenomainen iloisuus huokuu hänen koko olemuksestaan, kun hän ryntää kertomaan siitä muille. Se on hänen työnsä tarkoitus. Bugin löytyminen on testaajan näkökulmasta aina onnekas tapahtuma, erityisesti kun se paljastuu vielä turvallisesti ennen julkaisua. Bugin löytyminen on kuitenkin lopulta aina sattumaa. Testaaja ei pysty etukäteen suunnittelemaan, mitä löydöksiä hän tulee tekemään. Kuinka hän sitten tekee työnsä?

Kun Thomas Alva Edison oli kehitellyt jo paljon toimimattomia hehkulampun prototyyppejä, hänen kerrotaan tyytyväisenä vastanneen kateellisten panettelulle: “En ole epäonnistunut. Olen löytänyt kymmenen tuhatta tapaa, jotka eivät toimi.” Tässä legendaarisessa vastauksessaan herra Edison kiteytti tietämättään testaajan tarinan:

Testaaja löytää lukemattoman määrän tapoja, joilla softa toimii, kunnes vastaan tulee bugi.

Samoin kuin Edisonin työn odotusarvo oli luoda toimiva hehkulamppu, testaajan työn odotusarvo on lopulta löytää bugeja. Kun riittävän määrän erilaisia lähestymiskulmia ja käyttötapoja kokeilee, softasta kuin softasta löytyy ennen pitkää bugi. Kysymys on pitkäjänteisestä ja luovasta työstä, joka palkitaan väistämättä jos aikaa on käytettävissä riittävästi.

On hyvä muistaa, että kaikenkarvaiset testaussuunnitelmat ovat vain kuvauksia testausprosessista, eivätkä suoria lupauksia bugien löytymisestä. ‘Testauksen kattavuus’ ei kerro totuutta testauksen kattavuudesta, vaan ainoastaan tilannekuvan etenemisestä käytetyn ajan suhteen. Bugeja ei voi etukäteen speksata, tai jos yrittääkin, on mahdollista että kyseessä ei lopulta olekaan bugi. Kokenut testaaja saattaa arvata jo etukäteen, mistä kohdista bugeja saattaa löytyä, mutta arvaus ei ole koskaan tiedon veroinen. Testaaja ei kuitenkaan myy tyhjää luvatessaan kattavan testauskierroksen. Testauksen lopputulemana on aina kourallinen uutta tietoa, ja uusi tieto luo aina lisää varmuutta tai epävarmuutta.

Hyvällä testaajalla on tervehenkinen asenne löytää bugeja, vaikka tulevaisuus onkin tuntematon. Asenne saa aikaan tarkkaavaisuuden, jonka turvin testaaja lunastaa lupauksensa.

Mitä tiedät suunnistuksesta? Tai mitä tuosta lajista tulee mieleen? Kenties koulun liikuntatunnit. Kenties radiolähetyksen maastossa kuiskaileva selostaja. Jos olet suunnistanut, todennäköisesti muistisi lokeroista löytyy joku makea pummi. Olen itse eksynyt suunnistusporukoihin ja laji on vienyt siinä määrin mennessään, että edessä on elämäni kolmas Jukolan viesti. Tässä blogisarjassa kerron harrastelijan havaintoja suunnistuksesta ja liitän ne ammattimaiseen ohjelmistotestaukseen.

Noniin! Aiempien suunnistusartikkelien myötä mieleemme on syntynyt mielikuva, mitä skriptattujen testien – testikeissien tai -tapausten – ajaminen käytännnössä luonteeltaan on. Asiat tehdään kerta toisensa jälkeen samalla tavalla, eikä samoja polkuja tallaamalla uusia bugeja löydy. Polulle kaatuneet puut kylläkin havaitaan. Tälle testauksen työlajille on kyllä oma paikkansa, mutta miten testauksen kattavuutta voidaan parantaa ja niitä uusiakin bugeja löytää?

Vastaus löytyy kuvasta. Kartta ja siinä vilisevät reitit ovat Jukolan viestistä vuodelta 2017. Jukolahan tosiaan on seitsemän suunnistajan joukkueiden viestikisa. Kuten huomaat, nyt jokainen uusi osuus tuo vähintäänkin jotain uutta aiempiin reitteihin verrattuna. Miten tähän päästään testauksessa?

Vastaus on tutkiva testaus! Tutkivan testauksen käsite on varmasti monelle tuttu, mutta olen huomannut testaajien kanssa keskustellessani, ettei menetelmä välttämättä ole syvällisemmin tuttu, vaikka tutkivaa testausta olisi tehty vuosikaudet. Määritelmällisesti kyse toki on siitä, että ohjelmistoa lähdetään käyttämään, käytettäessä siitä opitaan uutta ja tämän opitun perusteella suunnitellaan uusia testejä. Monelle testaajalle tärkeintä tuntuu olevan se, että enää ei tarvitse kirjoittaa testitapauksia 🙂

Voin kuitenkin luvata, ettei tutkiva testaus pidemmän päälle tuo juurikaan etuja, ellei muutamia avainasioita ole otettu huomioon. Puolivillaisesti tehty tutkiva testaus ajautuu pikaisesti samojen testien ajamiseen kerta toisensa jälkeen – ilman näkyvyyttä siitä, mitä oikeastaan on tehty. Lopputuloksena on siis skriptattua testaamista vahvasti muistuttava lopputulos vähän kehnompana versiona. Jos näin toimit, ammut meitä kaikkia testaajia jalkaan!

Olennaista siis on, että testaajana pidät huolen siitä, että jokainen testikierros todellakin tuo jotain uutta testaukseen. Ja että tuosta tekemisestä jää joku todiste. Tässä lyhyt listaus, jonka avulla korotat testauksen tasoa jo merkittävästi:

1. Sessiot: Jaa testaukseen käytettävissä oleva aika lyhyempiin jaksoihin. Isompi ongelma pienempiin paloihin. Kuulostaako tutulta?
2. Tavoite: Anna jokaiselle sessiolle selkeä tavoite. Tässä on myös mahdollisuutesi tuoda jokin uusi testaustekniikka uusien ennen löytämättömien bugien saalistamiseen.
3. Muistiinpanot: Pidä session aikana kirjaa tekemisestäsi. Bugit, stepit, havainnot, kysymykset, testausideat jne. Näillä voit ohjata seuraavia sessioita päättömän sinkoilun sijaan.

Näiden kolmen stepin jälkeen tutkiva testaamisesi on jo paremmalla tasolla, kuin isolla joukolla testaajista! Tekemisesi on suunnitelmallista, pystyt missä tahansa vaiheessa kertomaan mitä olet tehnyt ja vielä aikeissa tehdä ja löydät vinon pinon niitä himoittuja bugeja.

Testaajan suunnistuskoulun opetus 5: Tutkivan testauksen pitäisi olla kuin suunnistusviesti. Jokainen osuus vierailee uusilla poluilla. Jos näin ei ole, et ota tutkivan testauksen tarjoamia hyötyjä irti.

PS. Olen saanut tähän osioon apua ulkopuolelta. Itse en ole kaikkia noita osuuksia Jukolassa juossut. Kiitokset joukkueille OK kunto OK, Kaukaa haettu ja BOK lajoittamastanne gps-datasta!

Testaajan suunnistuskoulu kokonaisuudessaan:

1. Kartta tyhjää täynnä
2. Juonikas ratamestari
3. Oletko kuivan kesän orava?
4. Apinoiden armeija
5. Viestistä kattavuutta 2.7.2018
6. Mestariksi kertaamalla 9.7.2018

Mitä tiedät suunnistuksesta? Tai mitä tuosta lajista tulee mieleen? Kenties koulun liikuntatunnit. Kenties radiolähetyksen maastossa kuiskaileva selostaja. Jos olet suunnistanut, todennäköisesti muistisi lokeroista löytyy joku makea pummi. Olen itse eksynyt suunnistusporukoihin ja laji on vienyt siinä määrin mennessään, että edessä on elämäni kolmas Jukolan viesti. Tässä blogisarjassa kerron harrastelijan havaintoja suunnistuksesta ja liitän ne ammattimaiseen ohjelmistotestaukseen.

Edellisessä artikkelissa päästiin siis lopputulemaan, että samoilla ohjeilla samaa reittiä pitkin kulkiessa päädytään tilanteeseen, jolloin yhdelläkään uudella kierroksella ei tule enää mitään uutta tai yllättävää vastaan. Virheet karsiutuvat pois, reitti suoristuu ja tekijä siirtyy enemmän ja enemmän automaattiseen suorittamiseen. Mutta miten käy, jos useampi henkilö laitetaan kulkemaan sama reitti tai käyttämään samoja ohjeita?

Yllä olevassa kartassa näin on tehty. Kartalla on nyt kuuden eri henkilön gps-data. Kuten huomaat, merkittävimmät poikkeamat ovat ne jo aiemmin mainitut allekirjoittaneen tekemät virheet. Kun riittävä ohjeistus on olemassa ja reitti sama, ei variaatiota synny edes henkilöä vaihtamalla. Oletko koskaan kuullut puhuttavan apinatestauksesta? Kunhan testitapaukset on valmiiksi kirjoitettu, testaajaksi voidaan ottaa oikeastaan kuka vain toistamaan robottimaisesti ennalta määritettyjä ohjeita.

Paraneeko testauksen laatu kasvattamalla testaajien armeijaa? Jossain määrin kyllä. Saat ajettua enemmän testejä. Enemmän testejä tietenkin kuulostaa siltä, että kattavuutta on parannettu. Enemmän on enemmän. Mutta jos pakotat testastaajat pelkkään robottimaiseen toistotyöhön, saat lopputuloksena työhönsä kyllästyneitä ammattilaisia. Ne havaittavissa olevat bugitkin saattavat jäädä huomaamatta. Positiivisena puolena löydettyjen bugien määrä kyllä taatusti vähenee nopeasti. Näyttää sille, että softa on tuotantokunnossa. Ja ehkä ne bonaritkin samalla laukeavat maksuun.

Testaajan suunnistuskoulun opetus 4: Testauksen lisääminen on usein hyvä idea. Mieti kuitenkin, mitä testaukselta haluat. Onko tarkoitus testata regressiota vai löytää uusia bugeja?

Testaajan suunnistuskoulu kokonaisuudessaan:

1. Kartta tyhjää täynnä
2. Juonikas ratamestari
3. Oletko kuivan kesän orava?
4. Apinoiden armeija
5. Viestistä kattavuutta 2.7.2018
6. Mestariksi kertaamalla 9.7.2018

Mitä tiedät suunnistuksesta? Tai mitä tuosta lajista tulee mieleen? Kenties koulun liikuntatunnit. Kenties radiolähetyksen maastossa kuiskaileva selostaja. Jos olet suunnistanut, todennäköisesti muistisi lokeroista löytyy joku makea pummi. Olen itse eksynyt suunnistusporukoihin ja laji on vienyt siinä määrin mennessään, että edessä on elämäni kolmas Jukolan viesti. Tässä blogisarjassa kerron harrastelijan havaintoja suunnistuksesta ja liitän ne ammattimaiseen ohjelmistotestaukseen.

Kuten kenties huomaatkin, kartta on sama kuin edellisessäkin artikkelissa. Pieni muutos kuintenkin löytyy. Karttaan on lisätty omasta suorituksestani gps-data kyseisellä radalla. Jotkut rastivälit ovat menneet paremmin kuin toiset. Suurimmat virheet löytyvät rastiväleiltä 5-6 ja 10-11. En ala noita sen kummemmin selittelemään, totean vain testaajan seikkailijaluonteen iskeneen päälle.

Suunnistuksessahan näin ei ole tapana tehdä, mutta mitä tapahtuisi, jos suunnistaisin saman radan uudestaan? Kyllä, virheet ja ylimääräiset mutkat katoiaisivat, kunnes reitti olisi niin hyvin muistissa, että se menisi alkuperäistä suoritusta huomattavasti paremmalla ajalla läpi. Vieläpä puolivaloilla.

Jos testaajana ajat samoja tarkkaan määriteltyjä testitapauksia uudestaan ja uudestaan, päädyt juuri tällaiseen tilanteeseen. Suoritus oikenee ja nopeutuu samalla kun havannointi vähenee. Tekemisestä tulee yksitoikkoista konemaista suorittamista. Autopilotti iskee päälle. Mitäpä luulet, oletko tällöin viritetty havaitsemaan uusia bugeja? Et todellakaan. Eikä asiaa helpota se, että teet samat asiat samalla tavalla kerta toisensa jälkeen. Eivät ne uudet bugit löydy sieltä, missä on jo aiemmin kuljettu, ellei jotain ole mennyt versiopäivityksessä rikki.

Ai mikäkö se kuivan kesän orava on? Termiä käytetään muuallakin, mutta suunnistuksen parissa se tulee äkkiä vastaan. Kyseessä on kevytrakenteinen ihminen, joka ärsyttävän kevein askelin etenee vauhdikkaasti ohitsesi maastossa. Pitää siis harrastajan nöyränä. Suunnituksessa nopea suoritus on tietenkin se tavoitetila, mutta testaus ei ole nopeuskilpailu! Managerisi ehkä näin toivoisi. Kysy managerilta, haluaako hän nopeita tuloksia vai hyviä tuloksia testauksesta? Kumpi palvelee softaprojektia paremmin?

Testaajan suunnistuskoulun opetus 3: Älä ole kuivan kesän orava! Toistuva saman radan nopea läpijuoksu ei todennäköisesti tuota toivottuja tuloksia testauksessa.

Testaajan suunnistuskoulu kokonaisuudessaan:

1. Kartta tyhjää täynnä
2. Juonikas ratamestari
3. Oletko kuivan kesän orava?
4. Apinoiden armeija
5. Viestistä kattavuutta 2.7.2018
6. Mestariksi kertaamalla 9.7.2018