Nyt on poonukset pelissä
Kun vuoden vaihde painoi hetki sitten päälle, niin testaajan työkuorma kasvoi aivan yllättäen. Softakehityksestä hävisi järki totaalisesti. Testaajasta tuli syyllinen, kun tulosta ei syntynyt deadlineen mennessä. Mitä siis tapahtui?
Homman nimi on siinä, että testausta käytetään tuotekehityksen tukena. Tietysti se on hieno ja toimiva ajatus, paitsi jouluna.
- Kysymys testaajalle: Miksi meidän regressiotestissä on vieläkin niin paljon faileja?
- Ohjeistus testipäällikkölle: Kannustahan vähän sitä testitiimiä, että saadaan vihreä palkki nousemaan!
- Case katselmoinnin agenda: Miten testitapauksia pitäisi korjata, että pass rateksi saataisiin 98%?
- Toimittaja testaajalle: Eeeei tuo ole defekti, pistä case vihreeksi vaan!
- Pitääkö palkata lisää testaajia?
Testausta käytetään häikäilemättömästi hyväksi nimenomaan silloin kun on bonukset pelissä. Silloin tarvitaan hopeareunustettua totuutta että tavoitteet saavutetaan. Helpoimmin se käy, kun testataan softa kuntoon. Näin testaajat painavat täysin turhaa työtä koko loppuvuoden. Devaajat ovat tyytyväisiä, kun kaikki näyttää hyvältä. Managementti vain hymyilee ja rahaa kuluu vielä lisäksi uskomaton määrä perusteettomiin bonuksiin.
Minun on pakko vastata edellisiin kohtiin:
- Siksi kun softa on vieläkin ihan romuna
- Just joo! Testaamallahan ne virheet korjaantuu
- Heitän pallon takaisin: Miten softaa pitäisi korjata, että pass rateksi saadaan 98%?
- Kyllä se on defekti, jos loppukäyttäjää ***uttaa armottomasti
- Ei varmaankaan. Näyttää siltä että nyt tehdään vääriä asioita!
Se on oikeasti kallis tikki, jos et uskalla ottaa kantaa näihin jouluhullutuksiin tänäkään vuonna!
Olen ollut mukana projektissa tai ehkä kahdessa jossa erroreita on painettu villaisella targetteihin pääsemiseksi. En puolustele millään muotoa erroreiden maton alle lakaisua, vaan yksinkertaisesti vain vahvistan kirjoituksessa olevan pointin käytäntöä mukailevaksi.
Toisena esimerkkinä voin kertoa sellaisen tapauksen jossa raportoitua erroria ei yksinkertaisesti saatu korjattua ja erroriin johtanut käyttötapaus oli varsin extreme, niin päätin katsoa asian läpi sormieni. Tämä oli peliliike jonka tein tiukassa tilanteessa ja vakaalla ammattitaidolla harkiten. Jälkeempäin osoittautui, että kukaan ei ole sen koommin törmännyt tähän erroriin eli harkintani osui oikeaan. En suosittele kuitenkaan tämmöistä poikkeusmenettelyä muuta kuin ammattilaisille jotka pystyvät ymmärtämään syvällisesti ratkaisun seuraukset.
Ja on tullut niitäkin tapauksia vastaan ihan riittävästi joissa on ylireagoitu sinänsä vähäpätöiseen virheeseen ja poltettu sen säätämiseen suuri määrä energiaa. Esimerkkejä siis riittää suuntaan ja toiseen ehkäpäs yhden kirjan verran 😉
Hyvä aihe jälleen kerran.