Napakymppimatkalle järjestelmätoimittajan kanssa?
Tuttu tunnari ja Janne Kataja. Priceless.
A:n paikalle istuu luotettava, toimintavarma mutta räätälöintiä karttava IT-järjestelmätoimittaja. B:n jakkaralle tulee rinta kaarella kaiken mahdollistava rajapintojen kunkku. C:n toinen nimi on ERP.
Sermin takana jännityksestä hikoaa ostaja-X. Unelmana on liitto, joka olisi pelkkää yläpystyn hyppelyä. Vain riemua onnistumisesta. Ei ensikohtaamisen vaivaantunutta hapuilua tai ujoja katseita. Kuka sellaista haluaa, kun voi hypätä suoraan 2. pesälle?!
Testaaminen ja koekäyttö on työlästä ja kallistakin.
A, B ja C ovat jokainen ammattilaisia alallaan, ja kukin hyviä valintoja heidän kaistallaan kulkeville. Mutta osuuko X:n valinta hänelle parhaaseen vaihtoehtoon? Voiko sitä tietää, ennen kuin yhteiseloa on eletty lounaittein ja peruuttamattoman Napakymppi-matkan verran?
- Kanadan valtion palkanmaksujärjestelmän uusiminen 3 miljoonasta 126 miljoonaan.
- Kajaanin kaupungin IT-hanke miljoonasta 3,5 miljoonaan.
- Oriola: SAP sakkasi, hintalappu tuntematon (ainakin toistaiseksi).
Onko niin, että rajapintaa ja palikkaa alkaa löytyä jo niin paljon, että on mahdotonta saada aikaan liiketoimintaa palveleva paketti? Wiseguy voisi osoitella sormella syyllisiä. Mutta olisiko kuitenkin niin, että vika ei ole IT-hankkeiden tuottajassa eikä edes tilaajassa? Vuosien saatossa järjestelmiin on kelattu kerroksia kerrosten päälle. Kukin toimija tekee parhaansa mahdottomassa tilanteessa.
Ei ole vahinko, että törmään yhä useammin tuotekehitystiimeihin, jotka ovat päättäneet jättää vuosikymmenen painolastin taakseen ja koodata tuotteensa uudestaan. Se on paitsi halvin, myös nopein ratkaisu.
Uuden järjestelmän sovitus ja käyttöönotto vaatii paljon. Se vaatii asiaan vihkiytymistä ja jämäkkää otetta erityisesti ostajalta.
Entä, jos testaaja olisi X:n oljenkorsi matkalla miljonääriksi? 50-50, ja kilauta kaverille 😀
Suosittelemme myös:
Mikä on kun ei taidot riitä?
Ilma oli sakea, tunnelma tiivis ja noin 100 kilttiä koululaista nojautui kuuntelemaan väkeviä tarinoita myynnin ihmeellisestä maailmasta. Istuin...
Ei valmistu viilaamalla
Ihmiseen on sisäänrakennettu semmonen jännä ominaisuus, että pitää suunnitella älyttömän tarkasti kaikki. Pilkulleen pitää suunnitella,...
Sanoisin vahvan Kyllä tälle kohdalle:
“Se vaatii asiaan vihkiytymistä ja jämäkkää otetta erityisesti ostajalta.”
Jos nimittäin ostaja haluaa ostaa halvimmalla ja nopeimmalla mahdollisella toimituksella antamatta muille asioille riittävää painoarvoa, niin silloin sinulla on käsissäsi kerroksista kasattu kakku joka jopa saattaa olla ostajan tilauksen mukainen, mutta ei missään nimessä toimi oikeassa tuotannossa.
Ostajan on tiedettävä hyvin tarkkaan mitä on ostamassa ja siitä syystä tarjouspyynnön on oltava sellainen joka mahdollistaa toimittajille jopa luovan tarjouksen jättämisen. Kun ostaja tietää tarkkaan mitä on ostamassa, niin se tarkoittaa sitä, että ostaja on täydellisen tietoinen siitä, että toimittajan käsiä ei kannata sitoa tarjousvaiheessa.
Jos ostajan tarjouspyyntö tekee lähes selväksi sen, että nyt kyseessä on muinainen rautakanki mitä tässä halutaan ja mitään muuta emme halua edes kuulla, niin silloin ostaja saa tarjouksia siitä miten muinainen rautakanki tehdään ja sellaisen sitten myös saat. Muinaisella rautakangella voi toki jotain tehdä kuten vääntää kiviä pellosta ja jos tämä oli se mitä haettiin, niin homma kunnossa. Kaikissa muissa tapauksissa tulos on armoton failed ja lehtien palstat toki pursuilevat pieleen menneitä IT-tarinoita ja minä niitä itsekin usein luen huvituksen vuoksi ja toisinaan järkytyksen vallassa.