Ilmainenkin voi murskata fiiliksen

Mun isä täytti viime perjantaina 60 vuotta ja järjesti sen kunniaksi pienet peijaiset. Tapana on luonnollisesti hankkia jonkinlainen lahja päivänsankarille. Äiteen ja velipojan kanssa kuumeisesti mietittiin, että mitähän ostetaan.

Sillähän on jo varastot täynnä kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta.

Sitten todettiin, että mökin pihalle voisi asentaa riistakameran, koska siellä on todistettavasti mm. kauriita nähty. Mitähän muuta pihamaalla liikkuu?

Pikaisen googlettelun jälkeen päädyin suomalaisen kaupan verkkosivuille. Sieltä löytyikin budjettiin menevä, Tekniikan Maailman suosittelema, lähettävä riistakamera. Lähettävä tarkoittaa sitä, että kameran ottamia kuvia voi tutkailla vaikkapa kännykällä. Kaupanpäälliseksi luvattiin vielä 8Gb:n muistikortti sekä sadesuoja kameralle.

Hyvältä kuulostaa! Tällä mennään.

Posti toi kuorman perille.

Ihaillen tarkastelin kameran pakkausta. Jämäkän tuntoista kartonkia, Tekniikan Maailman maininta testivoitosta, semmonen kerrassaan kiva hypisteltävä. Lisäksi postipaketista löytyi luvatunlainen 8Gb:n muistikortti. Sitten pääsi samanaikainen itku ja nauru. Paketista löytyi myös sadesuoja, jonka ovh:ksi verkkokauppa kertoi 29,90€.

Jämäkän paketin tuoma laatufilis oli kertalaakista murskana. Paketissa oli mukana neljä mustaa pleksin palasta, jotka ilmeisesti oli pistosahalla muotoiltu sopivan malliseksi. Sahaus oli vinoa eikä sahauksen jälkiä oltu viitsitty viilata pois. Eka fiilis oli, että en hemmetissä maksaisi kolmea kymppiä noista palasista, jos näkisin ne kaupan hyllyllä. Vaikka tavaran sainkin “ilmaiseksi”, jäi kusetettu fiilis. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sadesuojaa ei olisi kannattanut lähettää ollenkaan. Proven konttorin väki komppasi.

Ilmaisen varjolla softantekijäkään ei voi tarjoilla mitä sattuu. Huonoa ei kukaan halua käyttää, vaikka se ei mitään maksaisikaan.