Lapsellista kyselyä
Tulin aamulla bussilla töihin ja todistin n. kolmevuotiaan pojan ja oletettavasti isoäitinsä keskustelun. Tuntui olevan kyselyikä pojalla päällä, sen verran tanakasti kyselyitä tuli koko vartin matkan verran.
Onko tämä meidän pysäkki? -Ei ole vielä
Mikä on meidän pysäkki? -Toripakka
Milloin ollaan perillä? -Noin kymmenen minuutin päästä?
Miltä se pysäkki näyttää? -No, siinä on semmonen katos ja varmaankin paljon ihmisiä odottamassa
Miksi me ajetaan tällä bussilla? -Tällä pääsee kätevästi kaupunkiin
Mitä me sitten tehdään, kun ollaan päästy perille? -Mennään puistoon
Miksi me mennään puistoon? -Leikkimään ja syömään eväitä. Eikö se olisi sinusta mukavaa?
No on! Nyt taidetaan olla perillä, tuolla on katos ja ihmisiä! -No niin ollaan, nyt voidaan jäädä pois
Vierestä kuunnelleen kysymykset vaikuttivat vähän hassuilta. Toisaalta, mitenpä lapsi muuten olisi voinut mitään oppia? Pieni sälli hahmotti maailmansa kysymysten kautta, onhan selvää että bussilla matkustaminen ei ole vielä kovin tuttua. Kysymykset olivat kaikki oleellisia tulevien tapahtumien arvioinnissa.
Vastaavalla tavalla testaajan olisi hyvä varmistua siitä, että miksi jotakin tehdään ja kauanko siihen on aikaa. Lisäksi on hyvä miettiä määrittelyt sille, että milloin tiedetään releasen olevan julkaisukelpoinen. Lopuksi on hyvä vielä pohtia, että mitä releasen julkaisun jälkeen pitäisi tehdä. Näin suunta pysyy kirkkaana mielessä.
Jos et tiedä, älä oleta. Päästä sisäinen kyselyikäisesi valloilleen ja katsele maailmaa kolmevuotiaan silmin. Kysy, varmista ja kyseenalaista. Uusia näkökulmia testaukseen löytyy varmasti.
Suosittelemme myös:
Miksi ‘Minä’ on taikasana?
Kävin sunnuntaina brunssilla aivan ihastuttavaa lähiruokaa tarjoavassa Vihiluodon Kala -ravintolassa. Tarjolla oli erityisesti huomioni kaappaavia...
Morjesta.
Vähän vastaavaa käsittelin omassa blogimerkinnässäni (http://mitenmatestaan.blogspot.com/2011/06/tah-oikeesti-mita-sitten.html). Olen kyllä huomannut kyselyn tehokkuuden ja tänne meidän testauskoppiimme onkin ilmestynyt ”KYSY!”-muistilappuja, joilla pidetään kysyminen aina mielessä. Tekipä yksi muuan testaajamme kysymyksistä heuristiikan ”Make your own questions”! Kysymykset ovat myös mainio keino aloittaa toiminta: luetteleppa mielessäsi kaikki kysymyssanat mitä suomenkieli tarjoaa (kuka, mitä, missä, mihin, millainen, miksi, kenelle, jne.) ja mieti niiden kiinnittämistä kontekstiin. Esitä sitten relevantit kysymykset ja vastaukset voivat tarjota mahdollisuuksia uusille, paremmille kysymyksille. Näin saat helpoiten sen tiedon, mitä ongelman ratkaisemiseksi tarvitset.
Mainio kommentti ja blogikirjoitus! Jostakin syystä kulttuuriimme on pesitynyt ajatus, että kysyjä on pikkusen höntti joka ei vain ymmärrä. Niin kuin mainitset, usein moni muukin haluaisi esittää kysymyksen, mutta tämän ennakkoajatuksen vuoksi ei uskalla avata suutaan. Onko se auktoriteetin pelkoa vai mitä, hankala sanoa.
Yhtä kaikki, meidänkin kuuluttama kommunikaatiotaito nousee arvoon arvaamattomaan. Testaajan ei ole tarkoitus kiusanhenki, joka saa aikaan kiusallisia tilanteita. Vaan, kuten Pekka mainitsi, esittää ne oikeat kysymykset, jotta projektia saadaan vietyä tehokkaasti eteenpäin.
Kiitoksia kommentista!
Olipas hyvä juttu Jaakolta ja Pekan blogi-veistos oli vertaansa vailla! Omaksuin välittömästi tämän HRS-heuristiikkan. Tuohan on aivan loistava!
Lapsi sen vielä osaa eli kyselemisen. On mielenkiintoista kuinka me aikuiset lopulta onnistumme nujertamaan lapsen kyselemisen taidon hokemalla että ”no kun se nyt vain on niin” ja muita vastaavia aikuisten selityksiä. Olin taannoin tuttavani luona kylässä kun hänen lapsensa kysyi meiltä aikuisilta, että mikä se sellainen raha oikein on? Kaverini alkoi suhisemaan ja mutisemaan jotain aivan ihmeellistä rahan ominaisuuksista ja minäkään en tajunnut mitä hän seposti. Isä meni lukkoon ja turvautui sloganiin ”no se raha nyt vaan on rahaa jolla saa ruokaa”, tai jotenkin tuohon tyyliin. No sitten tuli minun vuoroni yrittää selittää mitä raha on ja en suoriutunut tehtävästä yhtään sen paremmin. Alkoi hävettämään kun tajusin, että en pysty lapselle selittämään jotain asiaa siten, että lapsi sen ymmärtäisi. Samalla tajusin itsekkin, että en itseasiassa ymmärrä mitä raha on. Olen vain tottunut elämään tuon maagisen jutun kanssa ja nykyään katselen tätä rahaa tietokoneen näytöltä verkkopankista ja käytän rahaa marketissa muovisella läpyskällä.
Sittemmin olen käyttänyt shokeraavaa kokemustani työssäni ja esittänyt useita peruskysymyksiä perusasioista. Ja työsarkaa riittää vielä ja paljon. Meidän pitää rohjeta kysyä ja kyseenalaistaa niitä asioita mitä olemme vain tehneet tietyllä kaavalla vuodesta toiseen ja kukaan ei enää muista että miksi. Hyvän testaajan tunnistaa kyvystä esittää yksinkertaisia kysymyksiä.
Ammattitestaaja, aivan! Tuosta tuli vielä mieleen sellainenkin huomio, että asia x tarkoittaa aivan eriä tilanteesta ja katsojasta riippuen. Rahan merkitys lapselle (karkkia ja jätskiä) on täysin eri asia kuin vanhemmille (lainan lyhennykset ja päivittäiset askareet). Vanhemmille raha merkitsee taas aivan jotakin muuta kuin valtiontaloudesta vastaavalle ministerille (valtionvelka ja budjettiraami).
Vastaavasti käsitys testauksen merkityksestä ja tarpeellisuudesta voi vaihdella katsontakannasta riippuen. Siksi testauksen ammattilaisten on syytä myös pohdiskella testausta myös bisnesnäkökulmasta, jotta osaamme perustella kirstunvartijoille tekemisiämme.
Kysymysten tarpeellisuus osoittaa myös sen kuinka sosiaalista hommaa ohjelmistokehityksen pitäisi olla. Yhden miehen projekteissa, joissa tehdään kaikki itse alusta loppuun on hankalaa ottaa kysymysten vaatimaa etäisyyttä.
Yhdenkin ”ihan pihalla” olevan ihmettelijän kutsuminen aktiivisesti mukaan, auttaa selventämään kehittäjän pääkoppaa, mutta voi tuntua ”osaavien” tahojen mielestä homman professionalismia alentavalta. Siksi testaajat pannaankin monesti tekemään ihmettelyä yksinänsä ja vain kertomaan löydöksistään hallitusti. Näin myös agile projekteissa.
Kiitos kommentista Teppo. Tätä testaajien ja kehittäjien ajatusmaailmojen välistä ristiriitaa ollaan tässäkin blogissa käsitelty monessa merkinnässä. Tuli mieleen, että yksi syy saattaa olla se, että testaaja etsii Virheitä. Ja Virhehän on seuraus siitä, kun joku tekee jotakin väärin. Ammattilaiset ymmärtävät, että näinhän softakehityksessä ei asia ole.
Vaikka tämän suurinpiirtein kaikki softa-alalla töissä olevat ymmärtävätäkin, puskeeko Virheen negatiivinen kaiku jostakin alitajunnasta esille? Tämä puolestaan aiheuttaa usemmissa meissä välittömän puolustusreaktion.
Voitaisiin ruveta porukalla mietiimään neutraali (tai jopa positiivinen) vastine Virheelle.
Poikkeama eli nonconformity
In quality management, a nonconformity (also known as a defect) is a deviation from a specification, a standard, or an expectation. Nonconformities are classified as either critical, major, or minor.
– Wikipedia