Paahtoleipä parantaa maailmaa

Tänäaamuna herätessäni fiilis oli hyvä. Keväinen aamuaurinko lämmitti mukavasti sälekaihtimien läpi, linnut lauloivat ulkona ja aamukahvin aromi täytti talon. Sunnuntaiaamun perinteinen paahtoleipä pomppasi terhakasti paahtimesta ja aamupalan aika oli käsillä.

Heti aamupalan alkumetreillä jokin tuntui kuitenkin olevan pielessä. Perinteisen paahtoleipäni suutuntuma oli jotenkin laimea. Rapeaa se kyllä oli, mutta makumaailmasta puuttui jokin olennainen. Iskiessäni hampaat leivän toiselle kolmannekselle vihdoin ymmärsin, että kysymys on suolasta. Tai tarkemmin ottaen sen puuttumisesta.

Urheasti päätin kuitenkin jatkaa leipäprojektini viimeiselle kolmannekselle, mutta sitten alkoikin tapahtua. Tunnistin napakan suolaisen maun, joka alkupäästä oli puuttunut. Maku saapui viipyillen, mutta ylitti pian kaikki odotukseni. Kaikki tähän leipään mitoitettu suola oli leipurin näpeissä jäänyt tuohon dramaattiseen viimeiseen kolmannekseen. Ja pahaltahan se maistuikin! Välillä oli jopa pysähdyttävä sammuttamaan palavaa janon tunnetta.

Ohjelmistokehitys on kuin tuo paahtoleipä. Jos kaikki ymmärtäisivät sen, suurin osa projekteista pysyisi aina aikataulussa. Mistä siis on kyse?

Testaus on ohjelmistokehityksen suola. Leipurini tavoin, hämmentävän iso siivu softaprojekteista sijoittaa yhä edelleen koko testauspanoksensa projektin viimeiselle kolmannekselle. Silloin softakehityksen alkupäästä puuttuu särmä ja palautemekanismi. Toisaalta tönkkösuolaamalla projektin loppupää testauksella, törmätään valtavaan määrään ikäviä yllätyksiä. Siksi aikaa palaa myös palopesäkkeiden perässä säntäilyyn ja aikataulut pettävät.

Paras tulos syntyy aina, kun sekoitat ainekset heti alussa!