Yhteisön älykkyys ajaa aina edelle
Olipa kerran messut. Messujen vetonaulana oli arvontastandi huikeilla palkinnoilla. Koko homman keskiössä oli iso purkki täynnä ranskanpastilleja, josta pastillimäärän tarkimmin arvannut henkilö tietysti voittaisi palkinnon. Useimmat messuvieraat totesivat homman olevan täyttä arpapeliä.
Messupäivän aikana standilla kävi tuhat ihmistä tekemässä omat arvauksensa. Jokainen arvasi tietysti parhaan kokemuksensa mukaan. Ständille saapunut Jaakko oli kuitenkin fiksu kaveri. Hän ei heittänyt omaa arvaustaan kehiin heti vaan seurasi päivän ajan muiden arvioita ja lopulta voitti pääpalkinnon.
Jaakko oli lukenut James Surowieckin kirjan The Wisdon of Crowds. Hän toimi seuraamalla koko arpajaisyhteisön vastaukset ja muodosti sen perusteella oman mielipiteensä. Arpajaisyhteisön kollektiivinen mielipide osui tarkemmin kohdalleen kuin yhdenkään yksittäisen asiantuntijan lausunto pastillien määrästä. Kuinka usein sinä olet törmännyt työelämässä Jaakon lähestymistapaan?
Testaajan näkökulmasta näin ihan kärkeen tulee mieleen projektien error-palaverit, joissa muutama projektin viisas käy viikon virhelistan läpi arvioiden mm. virheiden vakavuutta, vaikutusta loppukäyttäjään tai korjauksen työmäärää. Arviot virheistä toki ovat asiantuntijoiden tekemiä, mutta voisiko kehittäjäyhteisöä hyödyntää arvion muodostuksessa tarpeeksi helpolla tavalla?
Mielipiteen kysyminen tuntuu työläältä ja palavereihinkaan ei kannata kutsua koko kööriä äänestämään. Mielipiteen antamisen voi silti tehdä helpoksi kuten Taloussanomat tekee kommenttiosastollaan. Siellä lukija voi kertoa oliko kommentti hyvä vai huono naksauttamalla jompaa kumpaa peukkua:
Vastaavanlainen toiminnallisuus olisi omiaan rankkaamaan virheraportteja kun tuoreimmat rapsat listattaisiin esimerkiksi projektinhallinnan etusivulle tai testauksenhallinnan dashboard-näkymään. Järjestelmään, joka on yhteinen ja aktiivisesti käytössä koko projektihenkilöstöllä. Samainen toiminnallisuus on helposti laajennettavissa virheraporttien arvioinnista myös testitulosraportteihin, testisetteihin tai jopa projektin vaatimustenmäärittelyyn.
Sorry, there are no polls available at the moment.
Suosittelemme myös:
Aina tulee jotain
Maanantaina oltiin pitkästä aikaa toimistolla koko porukka. Kukaan ei ollut reissun päällä. Teemu (nimi muutettu) istahti seuraamme tyylikäs...
Hullut päivät ja heti rytisee
Uusi Oulun toimistomme on korttelin päässä Stokkalta. Kirpakan huureitesessa aamussa ei voi välttyä huomaamasta Hullujenpäivien alkaneen. Kauppa...
Google ja kirjasto
Tämän päivän Tietoviikko kertoo Googlen astetta suuremmasta projektista. Google aikoo nimittäin digitoida kaikki maailman n. 130 miljoonaa...
Ajatus kuulostaa mielenkiintoiselta. En sitä kuitenkaan suorilta ole valmis hyväksymään. Mieleen tulee välittömästi muutama asia:
a) Taloussanomia lukee kymmenet tai sadat tuhannet ihmiset päivässä
b) Taloussanomien lukijat eivät henkilökohtaisesti hyödy antamastaan äänestä
c) Testitiimin koko on useita kertaluokkia pienempi kuin nettisivujen kävimäärät
Asioista seuraa loogisen päättelyketjun mukaan seuraavia kysymyksiä:
-kuinka monta arvioijaa tarvitaan, jotta virheen vakavuus ja äänestyksen keskihajonta saataisiin järkevällä tavalla kohdistettua?
-kuinka varmistutaan siitä, että testaajat eivät merkitse liiketaloudellisesti mitattuna mitättömiä virheitä (esim. minor) todellisiksi virheiksi (esim. critical) vain korostaakseen omaa merkitystään tuotekehityksen silmissä ja täten varmistaaksen oman työnsä jatkuvuutta?
-miten järkevän ohjeistuksen voisi ylipäätään tehdä?
Ilman kunnollisia viitearvoja Wisdom of the Crowds voi muodostua Stupidness of the Crowdsiksi, ainakin yriyksen kokonaisuuden kannalta.
Siksipä esitän, että virheiden ja käytettävyyden arviointiin valjastetaan mieluummin loppukäyttäjät kuin testaajat. Mahdollisesti kyseeseen voi tulla myös kenttätestitiimi, jos testauksen laajuus, väkimäärä ja ammattitaito on riittävä.
Vaikka oletettaisiin, että jokainen testaaja toimisi ilman itsekkäitä tarkoitusperiä parhaan kykynsä mukaan, voidaanko siitä huolimatta muutaman (tai muutaman kymmenen) testaajan mielipiteeseen luottaa tärkeitä päätöksiä tehdessä?
Mielenkiinnolla jatkokeskustelua odotellen,
-Jaakko
Pidän taas tässä ajatuksesta, että päättämässä on useampi suuntainen paneeli, jossa jokaisella on äänivalta, mutta kuitenkin maksaja lopulta päättää saatujen riskien pohjalta, koska maksaja on se, joka lystin maksaa. 😉
Keitä tuossa pitäisi olla?
* Laatuasiantuntija, koska hän voi antaa näkemyksen laajemmin laatuajattelusta. Onko tämä testaaja? Testipäällikkö? Joku muu? Riippunee projektista.
* Toimittajan edustaja, koska hän voi tuoda esiin kustannukset ja vaikutukset kokonaisuuteen.
* Loppukäyttäjää edustava (tai edustavat, jos on paljon erilaisia käyttäjäryhmiä), joka voi tuoda esiin käytännön työhön vaikuttavat asiat.
* Maksaja, joka lopulta istuu rahakirstun päällä. Hänellä on kuitenkin liiketoimintanäkemys – toivottavasti. Joten hän voi lähteä arvioimaan parhaiten liiketoiminnallisia riskejä.
Mutta että koko projektihenkilöstö äänestäisi – silloin tulee ongelmaksi monen projektin koodaajapainotteisuus. 10 koodaajaa, 1 testaaja, 1 product owner, 1 liiketoimintaihminen. Yli 75% äänistä on koodaajilla.
Tervehdys Herrat,
Tällaista lähestymistapaa ei ole ennen kokeiltu ammattilaisorganisaatioissa, joten on vaikea sanoa toimisiko se oikeasti. Uusissa jutuissa epäonnistuminen on ainakin helppoa. Se on varmaa…. Onneksi ongelmat on kuitenkin tehty ratkottaviksi.
The Wisdom of Crowds -kirjakin listasi ytimekkäästi epäonnistumiseen johtavia tekijöitä: Failures of crowd intelligence. Yksimielisyys, Päätöksenteon keskittyminen, Organisaatioiden jakautuneisuus, Matkiminen ja Tunteilu. Lukaisemalla Wikipediasta löytyy hauskat esimerkit kaikista… Mutta tässä mennään ehkä liiaksi psykologian puolelle.
Alun perin ajatuksella leikitellessä en halunnut väittää että tämä yhteisön älykkyys korvaisi perinteisen menettely täysin. Se pikemminkin tukisi ja parantaisi olemassa olevia päätösmalleja. Kollektiivinen mielipide voi toimia tehokkaana apuvälineenä päätöksen teossa ja suunnata päätöksiä muutenkin keskimäärin ”oikeampaan” suuntaan. Ideaa voisi siis jalostaa edellä kuvaamastani vielä eteenpäinkin. Esimerkiksi siten että painotetaan tuloksia käyttäjien roolien suhteessa. Maksajan ääni voi painaa vaakakupissa enemmän kuin koodaajan. Tai testipäällikön ääni enemmän kuin testaajan. Painotuksella voisi osittain myös hanskata eri intressiryhmien epäsuhta kuten 10 koodaajaa vs. 1 testaaja.
Mitä otannan laajuuteen tulee, niin väitän että 10 on parempi kuin 1. Kyllä siinäkin kertaluokka nousee. Tietystikään otanta ei tuotekehittelyssä ole sanomalehtien luokkaa, mutta tuotekehitystiimissä ja tuotantoketjussa on kyllä riittävästi erilaisia rooleja ja intressiryhmiä aina suunnittelijasta maksajaan ja loppukäyttäjätukeen. Sitä paitsi mehän olemme kaikki oman alamme ja tuotteemme asiantuntijoita 🙂
No tähän asian varmaan pätee sama kuin moneen muuhunkin, että riippuu tilanteesta ja tiimin koostumuksesta. Asiansa osaava ja kokenut error-manageri pystyy hoitamaan virheet tehokkaasti ja oikeassa järjestyksessä. Kun tämmöistä manageria ei ole saatavilla, niin joku tiimi voisi hyvinkin valita äänestyksen omaksi mittarikseen määriteltäessä virheiden vakavuutta.
Itse olen ketterienmenetelmien suuri ystävä ja henkilökohtaisesti pidän siitä, että voin vaikuttaa projektiini, koska koen olevani ammattilainen ja pystyn kokemukseni turvin tuomaan näkemystä asioihin.
Eli tämmöinen äänestys on oikein hyvä homma, mutta se on kuitenkin vain yksi monista mahdollisuuksista hoitaa asiat projektityössä.