Missä sarjassa sinä pelaat?

“Todellinen mestari tekee toistosta taivaan”, sanoi Jari Sarasvuo kerran. On se sanonut muutakin, mutta tämä jäi itselleni resonoimaan pitkäksi aikaa. Testaus on saman toistamista. Apinatestausta. Aivan liian usein kuulen tällaisia lausahduksia testaajien suusta. Myönnän, että ajatus on joskus pyörinyt omassakin mielessä.

Minua on kuskattu erilaisiin urheilutapahtumiin pienestä lähtien. Jalkapallo. Jääpallo. Pesäpallo. Pallo. Myös jääkiekkoa on tullut seurattua. Erityisesti lapsuudesta on jäänyt mieleen, kuinka Teemu Selänne pudotti Oulun Kärpät I-divisioonaan. Olin paikalla ratkaisevassa viidennessä ottelussa. Teemu teki tuolla kaudella divarissa 35 runkosarjan ottelussa 69 pistettä ja oli liigakarsintojen tehokkain pelaaja. Teemu siis pelasi jo tuolloin tasolla, jolle suurin osa ei koskaan yllä.

“Tällä viikolla harjoittelin 15 kertaa ja kaikkiaan 25 tuntia. Se menee jo vähän liian kovaksi, mutta se on pakko! Halut, tavoitteet ja panokset ovat niin korkealla, että jos haluaa tulla joksikin, on se harjoiteltava. Ja saavutuksia ei tule kuin kovalla työllä.”

Liigassa Teemu pelasi vielä kolme kautta. Joka kaudella entistä tehokkaampana. Ei siis tyytynyt tasoonsa, vaan ilmeisesti harjoitteli lisää. Kaikki varmasti tietävät Teemun jäätävät tulokasennätykset NHL:stä. Winnipeg Jetsissä hän takoi runkosarjassa 76 maalia ja 132 pistettä. Tämä on sekä maali- että piste-ennätys tulokkaalle. Kumpikin ennätys ylittyi reippaalla erolla ja niitä pidetäänkin rikkomattomina. Oli luultavasti harjoitellut vielä enemmän.

“Huhtikuussa 1990 Teemu matkusti Winnipegin vieraana seuraamaan NHL:n playoffseja. Teemu ymmärsi, miten paljon hänen on vielä tehtävä töitä saavuttaakseen tavoitteensa.”

Stanley Cupin Teemu Selänne voitti lopulta keväällä 2007 ollessaan 36-vuotias. Tuolloin hän vihdoin lopetti harjoittelun. Koska mitäpä enää olisi saavutettavana? Miksi harjoitella? Uraansa Teemu jatkoi vielä kevääseen 2014, eli seitsemän vuotta harjoittelun lopettamisen yli. Voitti siinä höntsäillessä kaksi mm. olympiapronssia ja yhden mm-pronssin. Eikäkö, ehkä Teemu ei lopettanutkaan harjoittelua.

“Syksyn 2004 polvileikkauksesta alkoi mun uran viimeinen erä. Silloin havahduin, etten voi jatkaa enää normaalikeinoilla vaan mun on ihan oikeasti tehtävä hommia.”

Tämän vuoden keväällä sain ilokseni viettää aikaa seurueessa, jossa oli mukana useampi vähintäänkin kansallisella huipulla urheillut henkilö. Urheilija, jos joku, tietää samojen asioiden toistamisesta ja harjoittelemisesta päivästä toiseen yhtä jos toistakin. Kysyinkin heiltä, miten he tämän tekivät. Yksinkertaisen pitkäjänteisen työnteon lisäksi esille nousivat rakkaus omaan lajiin ja tietynlainen leikkiminen. Voit paitsi määrätä itsellesi tietyn määrän toistoja joka ilta ennen nukkumaan menoa, myös hassutella ja varioida omaa tekemistäsi. Sattumoisin ammattiurheilijat usein pärjäävät hyvin myös urheilu-uran jälkeen työelämässä. Vai onko kyseessä sittenkään sattuma?

Millä tasolla sinä olet? Mille tasolle sinä ja asiakkaasi tähtäätte? Miten saavutat tämän tason?

Lainaukset kirjasta Ari Mennander: Teemu. Otava, 2014, 320 s.