Millaisen ammattimaineen luot?

Kymmenen vuotta sitten tämä nainen oli alansa ammattilainen, silti epävarmuus vaivasi häntä. Nainen vietti unettomia öitä stressatessaan työstä, pelkäsi epäonnistumista, menettämistä. Naisella oli palava halu menestyä, mutta vahvat pelot estivät toteuttamasta monia asioita, jotka olisivat vieneet häntä kohti menestyksen tietä.

Palavereissa nainen istui useimmiten hiljaa. Kädet hikoilivat ja sydän jyskytti. Testaustulokset hän sai hädin tuskin kerrottua, mutta jos pääsi esittämään koodissa olevia virheitä ja asiantuntijuuttaan, hän kuitenkin sai useimmiten selkeästi kerrottua asiat. Naisella ei ollut käsitystä siitä, että voisi viestiä siten että muut ymmärtäisivät paremmin kuinka koodia voisi parantaa.

Kello oli yksi yöllä. Nainen valvoi sängyssään: miten taas ajauduin tähän. Olisin halunnut kertoa pomolleni kuinka ohjelmistoa kannattaisi parantaa, mutta en uskaltanut. Joku varmasti joku päivä vie paikkani, koska en osaa työtäni. Miksi en saa nukuttua. Nyt kun en nuku, olen huomenna uupunut. Mitä teen, on niin paljon asioita jotka pitäisi saada kuntoon, en tiedä mistä aloittaa. Naisen mieltä vaivasi monet huolet yön pimeinä tunteina.

Tuli aamu. Neljä kuppia kahvia. Energiapilleri. Kyllä tämä tästä, nainen ajatteli tärisevin käsin. Kahvikuppi kaatui lattialle. Nainen pillahti itkuun: Nyt tämä riittää. Otan nyt yhden asian ja laitan sen ensin kuntoon. Ryhdyn huolehtimaan siitä, että nukkuisin paremmin.

Meni kolme viikkoa ja nainen opetteli uutta rytmiä. Klo 21 hän oli hoitanut jo suurimman osan illan toimista. Huolensa hän kirjoitti päiväkirjaan klo 21. Sen jälkeen hän katsoi mukavan elokuvan tai luki kirjaa tai teki tietoisen läsnäolon harjoituksia. Klo 22 sängyssä ja erilaisten unitekniikoiden kautta hän saikin aina vain yhä aiemmin unen päästä kiinni.

Meni kuusi viikkoa ja nainen huomasi, että aamut sujuivat paremmin. Yksi kuppi kahvia ja töihin iloisemmalla mielellä. Ammattilaisena voit valita sen valon, jolla viet viestiäsi eteenpäin.