Ammattilaisuuden alasajo?
Tuli kannattavammaksi myydä sutta halvalla kuin laatua kalliilla! Lepää rauhassa ammattimies!
…kirjoitti Markku Saksa Taloussanomien kolumnissaan näin ajettiin ammattimies alas. Nykytrendi tosiaankin tuntuu olevan nopea tuoton tavoittelu laadun kustannuksella. Onko testaaminen siis enää kannattavaa? Ylilaadun ja riittävän laadun rajat molemmat liikkuvat huonompaa kohti. Loppuasiakaskin on alkanut tyytymään siihen mitä tarjolla on.
Itse en koskaan osta kodintekniikan tuotteista ensimmäistä versiota. Mieluummin odotan että tuote on kunnolla testattu ja pahimmat viat on ehditty korjaamaan. Kaupassakin tsekkaan aina tarrat useampien pakettien kyljestä kuten parasta ennen päiväyksen maitopurkista. Tsekkaapa ensikerralla huvikseen tietoja usb-kovalevystäsi tai reitittimestäsi kaupan hyllyssä. Vertaile sarjanumerotarrojen tietoja. On jännää huomata kuinka monta eri versiota saman mallin tuotteesta voi hyllystä löytyä. Testausta on ulkoistettu loppukäyttäjälle. En tykkää!
Ammattilaisutta ei minusta silti ole ajettu täysin alas. Nykyammattilaisuutta on keskittyä oikeisiin asioihin.
Apple teki minusta ovelan tempun laadunvarmistuksen näkökulmasta puhelinbisneksellään. Koko tuotekehitys on silmin nähtävästi lähtenyt siitä että loppukäyttäjälle tarjotaan positiivisia käyttäjäkokemuksia. Todellisuudessa iPhonen taustalla oleva toiminnallisuus ei ole niin hyvää. Tyypihyväksyntätestit takkuavat ja operaattoria ahdistaa kun yksi iPhone saattaa kerralla varata kymmenien puhelinten verran verkon resursseja. Mutta ei se haittaa kun laadussa on panostettu juuri oikeaan paikkaan.
Laatukustannusten oikean ajoittamisen lisäksi laatukustannuksia pitää siis keskittää siihen missä se eniten merkitsee. Loppukäyttäjätuotteilla kannattaa keskittyä käyttäjäkokemuksiin. Se on myös bisnesriskien hallintaa.
Arvon herrat,
Te ette ehkä osta uusimpia vimpaimia kaupoista ja katsotte ehkä versionumeroita tuotteista. Te olettekin kokeneita ihmisiä tällä alalla!
Mutta ottakaapa huomioon, että nykyään markkinat ovat täynnä niitä ihmisiä, jotka vain ostavat uusimpia vimpaimia, koska se on coolia. On hienoa esitellä kahvitunnilla kaverilla uutta vehjettä ja kertoa mitä kaikkea hienoa sillä voi tehdä. Sama kuin autokaupassa! Toisten pitää aina saada uudempi malli, vaikka edellinenkin on ihan hyvä. Mutta kun se ei ole enää hip.
Entäs sitten globaali kilpailu? Edesauttaako se muka laatua? Ajatelkaapa, että itse rakennatte vimpainta 6 vuotta ja tuotte sen valmiina markkinoille. Takana valtavat T&K-kulut;, jotka täytyy kuitata. Hinta siis kova. Kolmea kuukautta ENNEN kuin saatte tuotteenne markkinoille, markkina täyttyy halvalla tehdyllä, “sinne päin” toimivalla laitteella, joka maksaa 1/6 teidän vimpaimenne hinnasta. Kyllä, laatutietoiset ostavat teidän laitteenne, mutta entäs se isompi osa kuluttajia: “minä en tarvitse vimpainta joka päivä, niin mulle riittää tuo halvempikin malli.” Monestiko olette itse kuulleet tuon elektroniikkakaupassa?
Että kyllä tätä maailmaa pyörittää raha, ei ideologiat. Eikö totta herrat?
Kiitos kommentistasi Talouspäällikkö. Puhut ehdottomasti asiaa!
Cool on yksi markkinoita ajavista voimista. Itsekin vaihdoin trendipuhelimeen viime kesänä ja on tässä kieltämättä tullut esiteltyä mahtavaa Zippo-sovellusta ja valomiekkaa joka toimii liikesensorin kanssa. Hyödytöntä, mutta hauskaa.
Kyseisen puhelimen markkinoille tulo oli iso juttu. Siinä ei ollut kaikkia ominaisuuksia kerralla. Toteutetut ominaisuudet kuitenkin toimivat seksikkäästi ja sekös vasta herkutti trenditietoista käyttäjää. Oltiin siis valittu oikeat ominaisuudet ja varmistettu riittävällä tavalla niiden laatu oikeasta näkökulmasta.
Globaalin kilpailun suhteen tilanne on myös tietysti kuvaamasi kaltainen. Olet oikeassa siinä että 6 vuoden kehitys ja kaiken viilaaminen valmiiksi ei kannata, kun riittävän hyvän saa halvemmalla.
Väitän kuitenkin että oikeaan aikaan aloitettu testaus ei missään nimessä pidennä tuotekehityksen läpivientiaikaa vaan voi jopa lyhentää sitä. Lisäksi laadunvarmistus jo kehitysvaiheessa vähentää merkittävästi loppuasiakkaan reklamointeja ja palautusten määrää. Testausinvestointi oikeassa paikassa on omiaan vähentämään tuotteen elinkaaren kokonaiskustannuksia ja hintaa joka myös asiakkaalle näkyy.
Kaksi skenaariota:
1. Testaus aloitetaan tuolla 6 vuoden vimpaimen kehitysajalla vuoden 2 kohdalla.
2. Testaus aloitetaan 6 vuoden vimpaimen kehitysajalla vuoden 5 kohdalla.
Tapauksessa 2 on tuotteen julkaisuajankohdan lähellä suorastaan avoimien virheraporttien ruuhkaa. Tapauksessa 1 avoimien virheraporttien määrä taas on noussut ja laskenut hallitun näköisesti. Wanha kunnon Gauss on sormeillut jopa ohjelmistotestauksenkin raportteja! Tapaus 2 siis päästäisi tuotteen markkinoille juuri mukavasti hyppyrin nokalla. Tällöin laskeutuminen voi tapahtua joko rytinällä niskat taittaen, tai täydellisellä telemark-alastulolla.
Hallittua alastuloa edeltää aina lentoajan pituus, jonka määrittää edelleen virheiden vakavuus. Ketään ei varsinaisesti kiinnosta avautuuko puhelimessa toimivan Zipon kansi kokonaan vai vähää vaille, mutta jos Zippoon ei ilmesty liekkiä niin asia lienee huomattavasti kriittisempi. Kun liekin puuttuminen havaitaan ajoissa, se myös saadaan syttymään ajoissa.
Entä millä tavalla halvan ja bugisen tuotteen seuraamukset vaikuttavat saman firman seuraavien tuotteiden suosioon? Elektroniikkakaupoissa kuulee yhtä lailla: “minä haluan vimpaimen joka toimii ja jota on mukava käyttää”. Jokainen peruskäyttäjä törmää aina väistämättä johonkin ongelmaan laitteen käytössä ja pienikin ongelma saattaa aiheuttaa suurta harmia. Eihän kukaan tee mitään toimimattomalla valomiekallakaan. Therefore seuraavan tuotteen hankinnassa merkki vaihtoon.
Ajoissa aloitettu laadunvarmistus voi siis hyvinkin lyhentää tuotteen kehitysaikaa ja “maksaa” itsensä takaisin pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna.
Olipas viidyttävä kommentti ja sekin täynnä asiaa. Kiitos sinulle siitä.
Kuluttajamarkkinoilla tosiaan voi käydä niin että yhden kerran aiheutettu paha mieli kostautuu merkin vaihdolla.
Riittävä laatu voisikin siis olla se mikä saa asiakkaan palaamaan juuri sinun pakeillesi kun uuden tuotteen hankinta tulee ajankohtaiseksi.
Hyvää keskustelua.
Herra Anonyymi on ottanut aika rajut vaihtoehdot rinnakkain. Jos laatu halutaan kohdilleen sopivalla kustannuksella, niin vaihtoehto 1 on tietenkin oikea ratkaisu. Valitettavasti nykymaailmassa kuitenkin vaihtoehto 2 on vielä ihan yleinen. Parhaimmassa tapauksessa testauksen tekevät samat jannut, koodaavat vimpaimen. Siinäpä objektiivinen lähestymistapa laaduntuotantoon, eikö totta!
Koska kaikessa täytyy muistaa raha, joka pyörittää palloamme, niin myös tässä ammattilaisuudessa on muistettava se. Maailmantalous koettelee edelleen softateollisuutta länsimaissa ja IT-alan maine YT-alana ei katoa.
Kun asiaa ajattelee yrityksen näkökulmasta, niin eihän kukaan halua irtisanoa kovinta koodausguruaan? Vähennykset tehdään sieltä, mihin tiedetään saavamme lisää väkeä, kun lihavat vuodet taas koittavat. Niinpä ammattimainen testaaja saa kenkää ja guru testailee odotellessaan.
Niin se vain on.
On totta että koodausgurua ei kukaan halua irtisanoa. Vastaavaa gurun mainetta testaajan on hyvin vaikea ellei mahdoton saada.
Testaaja on vaikea nähdä taloudellisesti tuottavana resurssina vaikka testaus toisikin suoria säästöjä yritykselle esimerkiksi reklamointien vähenemisen kautta.
Liekö kyse sitten testauksen arvostuspulasta? Jaakko käsittelee aihetta enemmän tekstissään: http://ohjelmistotestaus.blogspot.com/2009/11/softan-laatu-on-liiketoiminnan-kannalta.html